Tiedotearkisto: 2011

Ennätysmäinen arktinen otsonikato odotettavissa

15.3.2011 9:00

Kylmyys Arktisen alueen otsonikerroksessa yhdessä korkeiden ilmakehän otsonia tuhoavien aineiden pitoisuuksien kanssa ovat johtamassa ennätykselliseen otsonikatoon.

Kuva: Rigel Kivi

Kuva: Rigel Kivi

Poikkeuksellisen kylmät lämpötilat Arktisen alueen otsonikerroksessa yhdessä yhä korkeiden ilmakehän otsonia tuhoavien aineiden pitoisuuksien kanssa ovat johtamassa ennätykselliseen otsonikatoon pohjoisilla alueilla. UV-arvojen arvellaan kohoavan tänä keväänä.

Tähän tulokseen on päädytty EU:n rahoittamassa tutkimusprojektissa, jossa hyödynnetään otsonikerrokseen eri puolilta pohjoiskalottia päivittäin lähetettyjä otsoniluotaimia. Luotaimia lähetetään yli 30 mittausasemalta Euroopasta, Venäjältä, Pohjois-Amerikasta ja Grönlannista. Projektia koordinoi saksalainen Alfred Wegener Instituutti. Suomesta tutkimukseen osallistuu Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteellinen tutkimuskeskus Sodankylässä.

Ilmastonmuutos voi edistää otsonikadolle suotuisia olosuhteita

Otsonikatoprosessi alkaa kun CFC-aineiden, eli kloorifluorihiilivetyjen, hajoamistuotteet muuttuvat otsonia tuhoavaan muotoon napaseutujen yläilmakehän kylmyydessä.Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa edistää otsonikadolle otollisten olosuhteiden syntymistä. Tämä johtuu siitä, että vaikka maanpinta ja alempi ilmakehä lämpiävät ilmastonmuutoksessa, ylemmät ilmakehän osat kuten otsonikerros viilentyvät. Kylmentyvä otsonikerros aiheuttaa voimistuvaa otsonikatoa niin kauan kuin CFC-aineiden pitoisuudet pysyvät korkeina. Vuonna 1989 voimaan astuneen Montrealin protokollan päästörajoitukset ovat hiljalleen kuitenkin alkaneet laskea CFC-pitoisuuksia, mutta yhdisteiden pitkän elinajan vuoksi kestää vielä vuosikymmeniä ennekuin freoni-teollisuutta edeltävät olosuhteet ilmakehässä saavutetaan.

UV-arvojen arvellaan kohoavan tänä keväänä

Projektin johtaja Markus Rex AWI:sta arvioi, että mittausten mukaan tähän mennessä noin puolet noin 20 kilometrin korkeudessa sijaitsevan otsonikerroksen, otsonista pohjoisella napa-alueella on tuhoutunut alkukevään aikana ja tuho jatkuu lähitulevaisuudessa. Näin suurella arktisella otsonituholla on taipumus vaikuttaa laajalti napa-alueen ulkopuolella myöhemmin keväällä ja kesällä, kun ilmavirtaukset kuljettavat otsoniköyhää ilmaa etelämmäs. Koska otsonikerros on tärkein UV-säteilyn vaimentaja pilvisyyden ohella, otsonivaje voi kohottaa selkeän sään UV-säteilyarvoja pitkälle kesään.
Ilmatieteen laitos on seurannut jo 1980-luvun loppupuolelta päivittäistä otsoni ja UV-tilannetta Suomessa otsoniluotaimien lisäksi myös erittäin tarkoilla optisilla mittalaitteilla. Ilmatieteen laitos myös osallistuu useihin kansainvälisiin satelliittiohjelmiin, jotka antavat kuvan globaalin otsonikerroksen tilanteesta. Ilmatieteen laitos seuraa jatkuvasti UV-säteilyn tasoa ja tiedottaa päivittäisistä UV-indekseistä säätiedotuksien yhteydessä tarvittaessa.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Esko Kyrö, puh. 040 552 7438, esko.kyro@fmi.fi
Erikoistutkija Rigel Kivi, puh. 016 619 624, 040 5424 543, rigel.kivi@fmi.fi
 

Arctic on the verge of record ozone loss - Arctic-wide measurements verify rapid depletion in recent days

Lue lisää UV-säteilystä: http://ilmatieteenlaitos.fi/ultraviolettisateily