Mitä ovat UV-säteily ja UV-indeksi?
Aurinkoaltistuksen vähentäminen pienentää tehokkaasti UV-säteilyn haittavaikutuksia. Ilmatieteen laitoksen UVI-palvelu tarjoaa tietoa siitä, milloin ja missä auringolta on syytä suojautua.
UV-indeksi kuvaa UV-säteilyn voimakkuutta
Suojautumistarpeen arviointia varten on Suomessa käytössä UV-indeksi eli UVI, joka ilmoittaa auringon haitallisen UV-säteilyn määrän yhdellä luvulla. UV-indeksiä voidaan käyttää kertomaan sekä ennustetusta että havaitusta UV-säteilyn määrästä.
YK:n suositusten mukaista UV-indeksiä käytetään kaikkialla maailmassa samalla tavalla. Indeksin vaihteluun vaikuttavat ennen kaikkea sijainti maapallolla sekä vuoden- ja vuorokaudenaika. Lisäksi UV-indeksiin vaikuttavat pilvisyys, paikan korkeus merenpinnasta ja yläilmakehän otsonin määrä.
Auringolta on syytä suojautua, kun UV-indeksin arvo on 3 tai korkeampi. UVI 3 toteutuu Etelä-Suomessa toukokuusta elokuuhun, kauniina keskikesän päivänä peräti seitsemän tunnin ajan eli klo 10–17. UVI-arvot 6 ja 7 tarkoittavat voimakasta säteilyä. Arvosta 8 ylöspäin säteily on hyvin voimakasta.
Pilvettömänä keskikesän päivänä UV-indeksi vaihtelee Etelä-Suomessa keskipäivällä arvojen 5 ja 7 välillä. Välimeren maissa säteily on päivällä voimakkaampaa, mutta suojautumisaika on suunnilleen sama.
Päiväntasaajan seudulla keskipäivän UV-säteily on äärimmäisen voimakasta (UVI:n arvo yli 11) lähes koko vuoden. Äärimmäisen voimakasta säteilyä voi esiintyä päiväntasaajan seudun lisäksi joissain vuoristoissa. Korkein tunnettu UV-indeksin arvo, 20, on mitattu Andeilla Chilessä.
Tavanomainen UV-indeksi aurinkoisena päivänä
Tyypillisiä UV-indeksin korkeimpia arvoja maapallon eri puolilla (paikka ja korkein UV-indeksi):
Sodankylä kesällä 4–5
Helsinki kesällä 5–6
Malmö, Ruotsi, kesällä 6–7
Las Palmas joulukuussa 3–4
Las Palmas maaliskuussa 6–7
Manner-Kreikka kesällä 9–10
Davos (vuoristossa) kesä-heinäkuussa 10–12
Sri Lanka, Keski-Afrikka, Pohjois-Australia yli 12
Auringon UV-säteily on sähkömagneettista säteilyä
Auringon säteily sisältää näkyvän valon lisäksi mm. näkymättömiä infrapuna- eli lämpösäteitä sekä ultravioletti- eli UV-säteitä. Ultraviolettisäteily on näkyvän valon ja röntgensäteilyn välissä olevaa sähkömagneettista säteilyä.
UV-säteily jaetaan kolmeen osaan, UV-A-, UV-B- ja UV-C-säteilyyn. Auringonsäteilyn UV-C suodattuu pois ilmakehän otsonikerroksessa, samoin osa UV-B:stä.
UV-indeksi viittaa ihon punehtumisen kannalta merkityksellisen säteilyenergian määrään.
Liiallinen UV-säteily polttaa ihoa ja lisää riskiä sairastua ihosyöpään
UV-säteily vaikuttaa ihon väriainetta muodostaviin soluihin, melanosyytteihin. Iho ruskettuu altistuessaan UV-säteilylle. UV-A ruskettaa jo olemassa olevaa pigmenttiä, kun taas UV-B saa aikaan ihon pintasolukon lisääntymistä eli ihon paksunemista ja uuden pigmentin muodostumista iholla.
Rusketus on ihon suojakeino, jonka tarkoitus on vähentää vahingollisten ultraviolettisäteiden pääsyä ihon syvempiin kerroksiin. Iho voi myös palaa, jos säteilyä tulee liikaa. Liiallinen UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Iho muuttuu kuivaksi ja karheaksi, ja siihen tulee värimuutoksia.
Iho ei unohda saamaansa UV-säteilyä, vaan säteilyn vaikutukset kertyvät ihon muistiin koko eliniän ajan. Siksi on syytä välttää UV-säteilyä tai suojautua siltä myös silloin kun välitöntä palamisvaaraa ei ole. Erityisesti lasten ja nuorten suojautuminen on tärkeää. Altistuksen lisääntyminen näkyy vasta vuosien kuluttua terveyshaittoina.
Ihosyöpävaara lisääntyy iholle tulevan säteilyn takia. Ihomelanoomista yli 80 prosenttia voitaisiin ehkäistä suojaamalla iho palamiselta. Kansalaisten omalla käyttäytymisellä on suuri kansanterveydellinen merkitys: rusketuksen ihannointi, lisääntynyt vähäpukeinen kesäulkoilu ja etelän rantalomailu ovat kasvattaneet väestön UV-altistusta paljon enemmän kuin ilmakehän muuttuminen.
Ihotyyppi kertoo palamis- ja ruskettumisherkkyydestä
Eri ihotyypit kestävät aurinkoa eri tavalla. Ihotyypit voidaan karkeasti luokitella seuraavasti:
Tyyppi I: Palaa erittäin helposti, ei rusketu
Tyyppi II: Palaa helposti, ruskettuu vain vähän
Tyyppi III: Palaa joskus, ruskettuu hyvin
Tyyppi IV: Palaa harvoin, ruskettuu hyvin
Suomalaisista noin kolmannes kuuluu ihotyyppeihin I - II. Suurin osa on ihotyyppiä III, joka kymmenes on ihotyyppiä IV. Tumma iho reagoi auringonvaloon hitaammin, vaalea herkemmin. Punatukkaiset ja hyvin vaaleaihoiset ihmiset sietävät yleensä huonosti aurinkoa.
Rusketus vastaa parhaimmillaankin vain likimain suojakertoimen arvoa 4. UV-säteet pystyvät tunkeutumaan ruskettuneenkin ihon läpi vaurioittamaan kudoksia. Iho ei karaistu palamisista. Tosiasiassa käy päinvastoin eli ihosta tulee entistä herkempi. Varsinkin lapsen ihon suojelu toistuvilta palamisilta alentaa aikuisiän ihosyöpäriskiä oleellisesti.
UV-säteily vaurioittaa silmiä
Ihon lisäksi myös silmät ovat herkkiä UV-säteilylle. Liiallinen lyhytaikainen altistus aiheuttaa akuutin tulehdustilan, jota kutsutaan lumisokeudeksi. Se on kivulias mutta onneksi parantuva vaiva.
Pitkäaikainen altistus säteilylle aiheuttaa silmän mykiössä hitaasti kehittyviä samentumia, mikä merkitsee, että mahdollinen kaihi alkaa kehittyä entistä nuoremmalla iällä. Erityisesti lasten silmien suojelu on tärkeää, sillä lapsen silmän mykiö päästää lävitseen enemmän UV-säteilyä, kuin aikuisen. Osa UV-säteilystä voi tunkeutua aina silmänpohjaan asti, jolloin verkkokalvon solut alkavat vähitellen rappeutua.
Silmät voi suojata UV-säteilyltä parhaiten käyttämällä varjostavaa hattua ja aurinkolaseja. Hyvät aurinkolasit paitsi suodattavat tehokkaasti säteilyä, myös peittävät sivuilta silmään pyrkivän säteilyn.
Solariumin UV-säteily voi olla voimakkaampaa kuin auringon UV-säteily
Solariumlaitteet tuottavat aurinkoon verrattuna hyvin voimakasta UV-A-säteilyä, joka ruskettaa ihon nopeasti. Lisätietoja solariumin käytöstä löytyy Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilta.
Katso lyhyt video UV-säteilystä
Miten paljon UV-indeksi vaihtelee ja miksi? Missä ja milloin UV-säteilyltä tulisi suojautua?
