Arktinen tutkimus

Arktisen tutkimuksen toimintayksikkö tutkii napa-alueita eri menetelmin tarjoten tarkkoja mittaustietoja aina maan pinnan alapuolelta yläilmäkehään saakka. Toimintaa on Sodankylän Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa ja Helsingin tutkimusyksikössä.

Lapin ilmatieteellisellä tutkimuskeskuksella on pohjoisen sijaintinsa vuoksi erityisasema suomalaisessa kylmän ilmanalan havaintotoiminnassa ja tutkimuksessa. Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat, ilmastonmuutos ja otsonikato tuntuvat selkeimmin juuri napakalotin alueella ja näkyvät mm. hitaana mutta selkeänä vuosittaisen lumipeitteen pienenemisenä. Yläilmakehän olosuhteet ja niiden kytkeytyminen maan lähiavaruuden olosuhteisiin ja auringon aktiivisuuteen on toinen kalottialueiden erikoispiirre, jota Ilmatieteen laitoksen toimesta on havainnoitu Lapissa järjestelmällisesti jo vuosikymmenten ajan. Sodankylän tutkimuskeskuksessa toimii myös satelliittidatan vastaanottoasema, joka kerää, prosessoi ja arkistoi ilmakehän kaukokartoitusmittauksia. Vastaanottoasemaa kehitetään jatkuvasti siten, että se tulevaisuudessa pystyy entistä monipuolisemmin osallistumaan erilaisiin, esim. jää- ja lumitilannetta monitoroiviin kaukokartoitushankkeisiin.

Arktisen tutkimuksen Helsingissä toimiva ryhmä hyödyntää Sodankylässä tuotettuja havaintotietoja tiiviissä yhteistyössä Sodankylässä olevien tutkijoiden kanssa. Mittausten avulla kalibroidaan ja evaluoidaan kaukokartoitussatelliittien dataa ja niiden avulla pyritään parantamaan ilmastomallien tarkkuutta napa-alueilla. Useissa Euroopan avaruusjärjestön tukemissa hankkeissa kehitetään arktisia olosuhteita kuvaavia datatuotteita, jotka ovat hyödyksi myös Ilmatieteen laitoksen sää- ja turvallisuuspalveluille. Yläilmakehätutkimus keskittyy eritoten stratosfäärin ja ionosfäärin olosuhteiden kartoittamiseen ja mallintamiseen. Ionosfäärin osalta työ liittyy nk. avaruussääilmiöihin, joiden vaikutusta mm. sähkönjakeluverkkojen toimintaan ja GPS-paikanukseen ryhmä tutkii.