 |
 |
 |
 |
Sää ja ilmasto | Sade- ja pilvialueet | Tietoa säätutkista - Uudet tutkat
Säätutkaverkon uudet tutkat
Ilmatieteen laitos on aloittanut säätutkaverkoston uusimisen. Ensimmäisenä ovat uusimisvuorossa 15 vuotta sitten (1993-1994) hankitut säätutkat. Uudet tutkat hyödyntävät kaksoispolarisaatioteknologiaa ja ne valmistaa Vaisala Oyj.

Vanhat tutkat auttavat vastaamaan kysymyksiin missä sataa, kuinka paljon ja mihin suuntaan pisarat liikkuvat. Uusilla tutkilla tullaan lisäksi saamaan enemmän tietoa ilmakehässä liikkuvista kaikuja aiheuttavista kohteista.

Ilmatieteen laitos odottaa uuden teknologian parantavan tutkadatan ja kuvien laatua, sillä sadetta esittävistä tutkakuvista saadaan entistä paremmin poistetuksi muut kuin sadekaiut. Kaikuja aiheuttavat niin lumihiutaleet ja vesipisarat kuin linnut ja hyönteisetkin.

Uusissa tutkissa käyttöön otettava kaksoispolarisaatiotekniikka mahdollistaa myös sateen olomuodon tunnistamisen. Muita sovelluksia, kuten lintujen, hyönteisten ja rakeiden tunnistamista, on tutkittu tutkimushankeessa yhdessä Helsingin yliopiston kanssa.

Kaksoispolarisaatiotutkia on valmistettu tutkimuskäyttöön yli 20 vuoden ajan. Sääpalvelussa niitä on kokeiltu mm. Ranskassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa, jotka ovat kaikki ottamassa tätä teknologiaa laajemmin käyttöön. Naapurimaista Viro ja Ruotsi ovat hankkineet kumpikin yhden kaksoispolarisaatiotutkan, mutta niiden hyödyntäminen on vielä alussa.



Näissä kuvissa esitetään, miten vanhoilla tutkilla nähdään ainostaan kaikujen voimakkuus ja sijainti (vasen kuva), mutta kaksoispolarisaatiota hyödyntämällä voidaan sadekaiut (sininen) ja muut kaiut (ruskea) erottaa toisistaan.



Kuvassa kaksoispolarisaatiotutkan mittauksista laskettu HydroClassTM-luokittelu pilven poikkileikkauksesta. Pilven yläosassa on lumi-ja jääkiteitä (vaaleansininen), keskivaiheilla sulavaa lunta (tummansininen) ja lähellä maanpintaa vettä (keskisininen). Noin 15 km etäisyydellä tutkasta näkyy pilven sisällä nousuliikealueessa lumi- ja jäärakeita (keltainen ja punainen).
Kuva: Matti Leskinen, Helsingin yliopisto
 Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
 |
|
|