Ilmatieteen laitoksen mittalaitteita avaruudessa

Suomi siirtyi avaruusaikaan vuonna 1988, kun Ilmatieteen laitoksen rakentamaa mittauselektroniikkaa sisältäneet Neuvostoliiton Phobos 1 ja 2 -luotaimet laukaistiin matkalle kohti Marsia. Sen jälkeen suomalaista insinöörityötä on ollut mukana yli 40 avaruusaluksessa.

Avaruustoimintaan osallistuvat nykyään myös useat maamme yliopistot ja yksityiset yritykset, mutta Ilmatieteen laitoksen panos on edelleen merkittävä: kaikista tutkimussatelliiteista ja -luotaimista, joihin suomalaista tekniikkaa on liitetty, olemme olleet mukana osapuilleen joka toisessa.

Yhtäkään kokonaan omaa satelliittia Suomella ei ole ollut. Kaikki avaruuslaitteemme ovat lentäneet isompien avaruusmaiden tai Euroopan avaruusjärjestö ESAn avaruusalusten mukana. On tavanomainen käytäntö, että tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettujen satelliittien ja luotainten mittalaitepatteristot kerätään eri tutkijaryhmiltä useista maista. Valintaprosessissa harkitaan muun muassa tarjotun laitteen tuottaman havaintoaineiston tieteellistä kiinnostavuutta ja sopivuutta avaruusaluksen kokonaisuuteen sekä tarjoajan kykyä toimittaa mahdollisimman korkealaatuinen laite.

Tutkimusaloihimme sopien Ilmatieteen laitoksen valmistamat laitteet liittyvät useimmiten eri taivaankappaleitten kaasukehien tai magneettikehien tutkimukseen. Sivun alaosan taulukossa on lueteltu kaikki jo laukaistut avaruusalukset, joihin olemme rakentaneet komponentteja.

Tällä hetkellä laukaisua odottamassa, rakenteilla tai suunnitteilla on

• Osia ESAn Merkurius-luotaimeen (MIXS ja SIXS / Bepi-Colombo)
• Sähköpurjetekniikkaa testaava plasmajarru Viron EstCube 1 -satelliittiin sekä Aalto-yliopiston Aalto 1 -tekokuuhun
• MetNet-koeohjelma, jossa testataan tekniikkaa pienten pintahavaintoasemien verkon lähettämiseksi Marsiin.