Seurantamittaukset

Ilmanlaatu-ryhmä toteuttaa Euroopan Unionin säädösten mukaisia ilmanlaadun mittauksia sekä kansainvälisiin seuranta- ja tutkimusohjelmiin kuuluvia mittauksia.

Ilmanlaatuasemat merkitty Suomen kartalle, laboratoriolaitteita.
Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuasemat sijaitsevat maaseudulla eri puolilla Suomea. Asemilta päivittäin, viikoittain tai kuukausittain kerätyt ilma- ja sadevesinäytteet analysoidaan laboratorioissamme. Kuva: Veikko Somerpuro

Ilmanlaadun CAFE-direktiivi (2008/50/EC) ja neljäs tytärdirektiivi (2004/107/EC) edellyttävät seuraavien yhdisteiden mittauksia tausta-alueilla:

  • ilman kaasumaiset epäpuhtaudet SO₂, NO₂, NOₓ, Hg, O₃, sekä otsonia muodostavat haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOCs) ja bentseeni

  • hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) massa sekä raskasmetallien (As, Cd, Ni, Pb) ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) pitoisuudet

  • pienhiukkasten (PM₂.₅) massa sekä kemiallinen koostumus (NO₃⁻, SO₄²⁻, Cl⁻, NH₄, Na, K, Mg², Ca², EC/OC)

  • laskeuman kemiallinen koostumus raskasmetallien (As, Cd, N1, Hg) ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) osalta.

Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatumittausten laatujärjestelmien kuvaus (pdf).

Ryhmä toteuttaa myös kansainvälisiä ilmanlaadun mittausohjelmia eri tarkoituksia varten

  • ACTRIS (The Aerosol, Clouds and Trace Gases Research Infrastructure) on eurooppalainen ilmakehänmittausjärjestö ja -tutkimusinfrastruktuuri, jossa tutkitaan ilmakehän hiukkasia, pilviä ja hivenkaasuja

  • AMAP (Arctic Monitoring and Assessment Programme) ohjelma keskittyy Arktisten alueiden ympäristön tilan seurantaan

  • EMEP (European Monitoring and Evaluation Programme) ohjelmassa tutkitaan ilmansaasteiden kaukokulkeutumista

  • GAW (Global Atmoshere Watch) ohjelmassa tutkitaan maailmanlaajuisesti ilmakehän kemiallista koostumusta ja fysikaalisia ominaisuuksia

  • HELCOM (Helsinki Commission) ohjelmassa selvitetään Itämeren tilaa

  • Yhdennetyssä seurannassa (Integrated Monitoring) kartoitetaan ilmansaasteiden vaikutuksia ekosysteemiin