Tiedotearkisto: 2003

Auringossa myrskyää

5.11.2003 12:00

Tiistai-iltana kello 22 sattui auringossa uusi jättimäinen purkaus, niin sanottu flare, joka ylitti voimakkuudeltaan selvästi 27.10. tapahtuneen purkauksen. Kyseessä on sama pilkkualue, joka aiheutti viime viikon suuren magneettimyrskyn. Tällä kertaa auringon purkaus ei aiheuttane suuria häiriöitä maapallon magneettikehässä, koska kyseinen pilkku sijaitsee aivan auringon reunalla ja siitä sinkoutuvat hiukkaset eivät kiidä kohti maapalloa, vaan muualle avaruuteen. Tosin hiukkaspilven reunat voivat hipaista maapalloa. Purkauspilven vaikutuksia voidaan odottaa 5.-6.11., jolloin on odotettavissa revontulia ainakin Pohjois-Suomeen.

Kuva: Jouni Jussila

Viime viikolla, 29.-31.10. riehunut magneettimyrsky kesti poikkeuksellisen pitkään, yli kaksi vuorokautta, kun tavallisesti myrskyt ovat ohi alle päivässä. Ruotsissa oli Malmön kaupungissa magneettimyrskyn aiheuttama monen tunnin sähkökatkos illalla 30.10. kertoo ruotsalainen voimayhtiö Sydkraft. Suomessa on raportoitu häiriöistä GSM-tukiasemilla myrskyn aikana.

Myrskyjä seurattu jo 1800-luvulla
Maanpäällisiä magneettimyrskyjä rekisteröidään erityisissä observatorioissa, joissa seurataan maapallon magneettikentän muutoksia jatkuvilla mittauksilla. Observatorioita on maailmalla noin 200. Suomessa tällainen havaintopaikka on Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven observatorio. Nurmijärven observatorion edeltäjä oli Helsingin magneettismeteorologinen observatorio, joka aloitti toimintansa jo vuonna 1838.

Magneettikenttämittaukset Helsingissä, Greenwichissä Englannissa ja Melbournessa Australiassa muodostavat pisimmän käytettävissä olevan havaintosarjan, jonka avulla voidaan seurata magneettimyrskyjen esiintymistä aina vuodesta 1844 nykyaikaan.

Suurimmat magneettimyrskyt ja auringonpilkut 1844-2003

Kuvassa magneettimyrskyt on merkitty punaisella pystyviivalla, joka osoittaa kuinka paljon myrsky on ylittänyt voimakkuusindeksin 250, joka on supermyrskyn alaraja. Myrskyraja on 30. Harmaat alueet kuvaavat auringonpilkkujen 11-vuotista vaihtelua. Viimeviikkoinen myrsky on kuvassa äärimmäisenä oikealla. Se sijoittuu suurmyrskyjen listalla sijaluvulle 15 yli 150 vuoden tilastoissa. Sitä ennen suurmyrsky sattui vuonna 1989, jolloin Kanadassa vioittui myrskyn vaikutuksesta valtakunnallinen sähköverkko. Eniten magneettimyrskyjä koettiin 1958-1960, jona aikana esiintyi viisi supermyrskyä. Magneettimyrskyjen voimakkuustilaston ykkönen on 1.-2.9.1859 sattunut supermyrsky, joka jättää viimeviikkoisen myrskyn selvästi jälkeensä. Aikalaisdokumenttien mukaan revontulia nähtiin silloin tropiikissa asti, mikä on äärimmäisen harvinaista.

Eniten suuria magneettimyrskyjä on havaittu aikavälillä 1940-1960, jolloin myös auringonpilkkujen huippuluvut olivat korkeimmillaan. Ennusteiden mukaan tulevina vuosikymmeninä auringonpilkkujen 11-vuotisen jaksollisuuden maksimiarvot tulevat pienenemään, ja siten myös suurten magneettimyrskyjen esiintyminen harvenee.

Lisätietoja:

Heikki Nevanlinna puh. (09) 1929 4649 sähköpostiosoite muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi