Tiedotearkisto: 2010

Tutkimusretket Etelämantereelle tuovat uutta tietoa

2.11.2010 14:29

Neljännesvuosisadan aikana eri yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat osallistuneet Etelämantereella tehtävään tutkimukseen.

Satelliittikuva Etelämantereesta.

Satelliittikuva Etelämantereesta.

Suomi liittyi kansainväliseen Etelämannersopimukseen vuonna 1984. Jäsenyys edellyttää Suomelta merkittävää tieteellistä tutkimustyötä. Neljännesvuosisadan aikana kymmenet tutkijat ja tutkimusryhmät eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista ovat osallistuneet Etelämantereella ja sen ympäristössä tehtävään tutkimukseen. Huomattava osa rahoituksesta on tullut Suomen Akatemian kautta.

Valtaosa Suomen Etelämanner-tutkimuksesta on keskittynyt vuonna 1988 perustetun Aboan tutkimusaseman ja ympäröivän Kuningatar Maudin maan alueelle. Yhteistyötä on tehty monien valtioiden ja kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa mm. ilmatieteisiin, avaruusfysiikkaan, geodesiaan, geologiaan, geofysiikkaan, sekä lumen, jään ja meren tutkimukseen liittyvillä aloilla.

Tutkimustietoa säästä, ilmastosta ja niiden vaihteluista
Antarktisen meteorologiaa koskevien tutkimushankkeiden tavoitteena on saavuttaa parempi tietämys alueen meteorologisista ilmiöistä ja parantaa sen pohjalta säänennustus- ja ilmastomalleja. Sitä varten tutkitaan pilviä, ilmakehän turbulenttista sekoittumista, jäätikön rinteellä esiintyviä tuulia ja merialueiden voimakkaita matalapaineita. Otsonimittaukset käynnistettiin pian Antarktiksen otsoniaukon löytämisen jälkeen suomalais-argentiinalaisena yhteistyönä Marambiossa Antarktiksen niemimaalla. Otsoniluotausaikasarja (1988-2010) on nyt eräs pisimmistä Etelämantereelta saaduista. Myöhemmin aihepiiriä on laajennettu UV-säteilyn tutkimukseen ja auringonpurkausten vaikutukseen ilmakehän kemiassa.
Lumitutkimukset ovat kohdistuneet lumen rakenteeseen ja auringon säteilyyn lumessa. Etelämantereesta 98 prosenttia on lumen peitossa ja erityisesti lumen suuren heijastuskyvyn vuoksi sillä on merkittävä vaikutus maapallon ilmastoon. Ilmastovaikutuksien arviointia ja mallittamista parantaa myös tutkimustieto napa-alueiden pienhiukkasista. Polaarialueiden aerosolihiukkaset vaikuttavat alueen ilmakemiaan ja ovat mukana yhtenä tekijänä ilmastonmuutoksessa. Nykyisissä ilmastomalleissa suurimmat epävarmuudet liittyvät aerosolien vaikutuksiin. Mannerjäätikön kymmenen metriä paksu pintakerros tuntee myös vuodenaikojen vaihtelut ja suodattaa näin ilmastolliset vaihtelut jäätikköön. Maapallon suuret jäätiköt ilmentävät hyvin maapallon ilmastomuutoksia ja merenpinnan vaihteluita, joihin Etelämantereen jäätiköiden volyymimuutokset vaikuttavat merkittävästi. Mittaukset sieltä antavat arvokasta tietoa menneestä ilmastosta.

Geotieteiden keinoin tulkitaan Maapallon kivisiä, savisia ja jäisiä aikakirjoja
Geotieteelliset tutkimukset etsivät tietoa maapallon ja ilmaston kehitysvaiheista, nykypäivästä aina yli kahden miljardin vuoden takaiseen menneisyyteen.
Tutkimusasema Aboan ympäristön kallioperässä on jälkiä mm. muinaisen jättimantereen synnystä ja tuhosta. Vulkaanisen superpurkauksen aloittamaan repeämiseen johtaneita geologisia prosesseja on tutkittu mineraalien ja kivien tarkoilla alkuaine- ja isotooppianalyyseillä jo vuodesta 1989 alkaen. Muinaismantereen ulkomuoto - jurakautinen maailmankartta - on päätelty kivien magneettisista ominaisuuksista paleomagneettisin menetelmin. Jättimantereen tuho oli alkusysäys nykyiselle jääkausien ja nisäkkäiden valtakaudelle.

Merenpohjan kerroksien sedimentologisissa tutkimuksissa on kairattu esiin yksityiskohtaisia tietoja Etelämantereen jäätiköitymisen eri vaiheista ja lukuisista ilmakehän lämpötilan nousuista ja laskuista. Tässä yhtenä tärkeänä menetelmänä on ollut kerrostumien fysikaalisten sekä kemiallisten ominaisuuksien ajallisten vaihteluiden tunnistaminen.
Maankuoren liikkeet ja liikkeeseen liittyvä painovoiman vähittäinen muutos kertovat Etelämantereen jäämassojen muutoksista. Näiden havaitsemiseksi tehtävien tarkkojen geodeettisten mittausten merkitys ulottuu aina globaalin merenpinnan muutosten tutkimukseen saakka. Aboalla painovoimaa on mitattu yli 15 vuoden aikana ja vuodesta 2003 lähtien jatkuvasti havaitseva GPS-vastaanotin tuottaa tietoa alueen maakuoren liikunnoista. Asemalla on myös seismometri liikuntojen synnyttämien järistysten rekisteröimiseksi.

Suomi aktiivinen Etelämanner-tutkimuksessa
Suomen Etelämanner-logistiikka FINNARP ylläpitää tutkimusasema Aboaa, järjestää tutkimusprojektien tarvitsemat kuljetukset ja huolehtii siitä, että retkikunnat noudattavat Etelämantereen ympäristösuojelun ja Etelämanner-sopimusjärjestelmän mukaisia kansainvälisiä sitoumuksia. Suomen Etelämanner-logistiikka sijaitsee Ilmatieteen laitoksessa.

Suomi yhdessä 30 muun maan kanssa kuuluu Etelämannertutkimusta koordinoivaan SCAR-komiteaan (Scientific Committee on Antarctic Research). Komitea on YK:n alaisen Kansainvälisen tiedeneuvoston ICSU:n (International Council for Science) jäsen ja se on myös Etelämannersopimukseen liittyvä tieteellinen neuvonantaja. Suomen SCAR-organisaationa toimii Polaaritutkimuksen kansallinen komitea, johon kuuluvat Etelämanner-tutkimusta tekevien yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajat.

Suomen Akatemia on vastannut vuodesta 1998 osasta Etelämanner-tutkimuksen tutkimushankkeiden rahoitusta. Akatemian rahoittaman tutkimuksen tehtävänä on tuottaa korkeatasoista tieteellistä tutkimustietoa, joka koskee Etelämannerta tai jolle Etelämantereelta saatava aineisto on korvaamatonta. Osa tutkimuksesta on joko globaalia tai molempia napa-alueita koskevaa.

Lisätietoja:
Opetusneuvos Petteri Kauppinen, Etelämanner-tutkimuksen koordinaatioryhmän puheenjohtaja, Opetus- ja kulttuuriministeriö puh. 040 520 0702, petteri.kauppinen@minedu.fi

Polaaritutkimuksen kansallisen komitean pj, Suomen SCAR edustaja Markku Poutanen
Geodeettinen laitos, puh. (09) 295 550, markku.poutanen@fgi.fi

Fysiikka/ilmatieteet: Dosentti Timo Vihma, Ilmatieteen laitos, p. (09) 1929 4173, timo.vihma@fmi.fi

Geotieteet: yli-intendentti Arto Luttinen, Helsingin yliopisto Luonnontieteellinen keskusmuseo, p. (09) 191 50808, arto.luttinen@helsinki.fi

Biotieteet: professori Jorma Kuparinen, Helsingin yliopisto, p. (09) 191 57820, jorma.kuparinen@fmi.fi

Operatiivinen toiminta: Kehittämispäällikkö Mika Kalakoski, p. (09)1929 6457, mika.kalakoski@fmi.fi