Jäätalvi 2010-11 uuden luokituksen mukaan ankara
Itämeren maat ovat sopineet Itämeren uudesta jäätalvien ankaruusluokituksesta. Uuden luokittelun mukaan tämä talvi luokitellaan ankaraksi.
Tänä talvena helmikuun 25. päivä saavutettiin Itämeren jään maksimilaajuus. Tällöin jäätä oliIlmatieteen laitoksen Jääpalvelun mukaan 315 000 km² laajuisella alueella. Uuden jäätalvien ankaruusluokittelun mukaan tämä talvi kuuluu ankarien talvien joukkoon.
Uuden luokituksen perusteena ovat vuosien 1961 – 2010 jäätalvet. Uudessa luokittelussa näiden talvien maksimilaajuudet asetettiin suuruusjärjestykseen, jolloin 13 pienintä jääalaa määriteltiin leudoiksi ja 13 suurinta ankariksi jäätalviksi. Väliin jäävät talvet ovat ankaruudeltaan normaaleja jäätalvia. Tällä tavalla ankaruusluokkien rajoiksi saatiin 115 000 km² ja 230 000 km². Lisäksi yli 345 000 km² menevät talvet voidaan luokitella erittäin ankariksi. Luokitteluun käytettyjen 50 talven pinta-alojen keskiarvo on 186 000 km². Samaa luokittelutapaa käytetään myös alueittain.”Vanha jäätalvien ankaruusluokittelu ei enää vastannut todellisuutta. Talvet, jotka merenkulullisesti koettiin vaikeina ja haastavina, luokiteltiin vain keskimääräisiksi. Samoin jotkut leudoiksi luokitellut talvet saattoivat eteläisen Itämeren rannikkoalueilla olla selvästi keskimääräistä ankarampia”, toteaa Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.
Leuto talvi ei välttämättä helppo merenkulun kannalta
Jäätalvella käsitetään aikaa, jolloin Itämerellä esiintyy jäätä. Tämä aika kestää tavallisesti noin marraskuun alkupuolelta toukokuun loppupuolelle. Vuotuinen jääpeite on laajimmillaan tammikuun ja maaliskuun välillä, tavallisesti helmikuun viimeisellä viikolla.Vähäisimmillään jäätä on jäätalven huippukohdassa esiintynyt talvella 2008, jolloin jäätä esiintyi vain 49 000 km² alalla. Leutoina talvina Selkämerellä ei rannikkokaistaletta lukuun ottamatta esiinny jäätä, samoin läntinen Suomenlahti on silloin jäätön. Mutta jopa leutoina talvina merijäät vaikuttavat Suomen, Ruotsin ja Venäjän sekä jossain määrin myös Viron ja Latvian merenkulkuun. Normaalina jäätalvena kaikilla Suomea ympäröivillä merialueilla esiintyy jäätä. Myös Riianlahti on tuolloin kauttaaltaan jäällistä aluetta. Vasta talven ollessa ankara, sillä on oleellisesti vaikutusta edellä mainittujen viiden maan lisäksi muiden Itämeren alueen maiden merenkulkuun. Ankaran jäätalvena jäät leviävät myös eteläiselle Itämerelle Saksan ja Puolan rannikkoalueille ja jäätä esiintyy myös Tanskaa ympäröivillä alueilla.
”Toisaalta on huomioitava, että leuto talvi ei välttämättä ole merenkulullisesti helppo eikä ankara vastaavasti merenkulullisesti vaikea”, Jouni Vainio muistuttaa. Usein normaaleina talvina pakkasjaksojen väliin sattuvat leudot kovatuuliset jakson aiheuttavat jään liikkumista ja sen seurauksina jääkentän ahtautumista sekä puristusta jääkentässä. Jääkentän puristavuus on voimakas lyhytaikainen tilanne, joka aiheutuu jäiden liikkeestä, jään paksuudesta ja lauttakoosta ja se voi olla hyvinkin vaarallista jäihin juuttuneille aluksille.
Lisätietoja:
Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 5015 359, jouni.vainio@fmi.fi
Jäätilanne: