Ajankohtaista: 2011

Yläsalamoiden metsästystä Suomessa

10.11.2011 12:58

Ensimmäiset havainnot yläsalamoista saatiin Suomessa syksyllä 2009.

Valokuvaaja Ismo Luukkosen rekonstruktio Aki Taavitsaisen ja Jani Lauanteen 23.8.2010 Mikkelissä kuvaamasta viuhkasalamasta. Tähdet ja avaruus 2/2011.

Valokuvaaja Ismo Luukkosen rekonstruktio Aki Taavitsaisen ja Jani Lauanteen 23.8.2010 Mikkelissä kuvaamasta viuhkasalamasta. Tähdet ja avaruus 2/2011.

Yläsalamat ovat ukkosiin liittyviä ukkospilven yläpuolisia valoilmiöitä, joista ensimmäiset Suomen lähialueiden havainnot saatiin syksyllä 2009 puolivahingossa. Tämän jälkeen yläsalamoita on pyritty havaitsemaan järjestelmällisesti tätä varten suunnitellussa FinSprite-kampanjassa.

Yläsalamat ovat seurausta voimakkaan, usein positiivisen maasalaman iskusta: jos pilven varausrakenne on sopivanlainen, ja voimakas salama neutraloi suuren määrän varausta kerralla, tämä äkillinen varausmuutos voi saada aikaan revontulenvärisiä valoilmiöitä noin 50...100 km korkeudella, siis selvästi ukkospilven huipun yläpuolella. Ilmiönä yläsalama on tuore, sillä ensimmäiset viralliset havainnot niistä saatiin vasta vuonna 1989. Tämän jälkeen niitä on jahdattu ympäri maailmaa.

Yläsalamoita voi periaatteessa havaita kaikkialla missä ukkosiakin esiintyy, siis myös Suomessa. Koska yläsalamat ovat valoisuudeltaan heikkoja, on niiden havaitseminen korkeilla leveysasteilla haastavaa: kun ukkoskausi on keskikesällä parhaimmillaan, valoisa vuodenaika estää tehokkaan havainnoinnin. Kuitenkin loppukesällä niiden havaitseminen on mahdollista, jos ukkosia vain esiintyy.

Havaintoja Suomesta lähes 30 kappaletta

Suomessa yläsalamahavaintojen teosta ovat vastanneet Ursan vapaaehtoiset tulipallo- ja myrskyharrastajat. Vapaaehtoistoiminnan seurauksena havaintoja on saatu vuodesta 2009 lähtien lähes 30 kappaletta. Kesällä 2010 havaintoja tuli runsaasti, mutta kuluneena kesänä ainoastaan yksi.

- Kesän 2010 huippulöytö viuhkasalama ja muut yläsalamaonnistumiset innoittivat meitä jahtaamaan ilmiöitä tänäkin vuonna. Jos etenkin merellä Suomenlahden tuntumassa ukkosta esiintyi, niin tutkimme heti tarkasti kuvakuvalta mahdolliset tallentuneet yläsalamat. Kesällä ukkosia oli runsaasti, mutta yläsalamat jäivät tällä kertaa 20. elokuuta tallentuneeseen yhteen otokseen. Olemme todella iloisia siitä, että uurastuksemme palkittiin ja onnistuimme kuvaamaan tämän kesän ainoat yläsalamat. Tästä on hyvä jatkaa ja tämä antaa vain lisää intoa näiden harvinaisten luonnonilmiöiden metsästykseen, riemuitsevat mikkeliläiset tähtiharrastajat Aki Taavitsainen ja Jani Lauanne.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Panu Lahtinen on myös aktiivinen rajuilmaharrastaja, ja hän kuuluu Ursan myrskybongausjaostoon. Kesää 2011 varten hän, niin kuin moni muukin projektissa mukana oleva, hankki videokameran yläsalamoiden havaitsemiseksi. Tämän lisäksi hän ohjelmoi tietokoneeseensa sovelluksen, joka poimii automaattisesti talteen mahdollisia yläsalamoita sisältäviä kuvia. - Valitettavasti tänä kesänä ei tärpännyt, vaikka ukkosista ei ollut pulaa, Lahtinen toteaa. - Joko yläsalamoita ei esiintynyt tai sitten ne vain jäivät havaitsematta. Loppukesän pilvisyys ei ainakaan helpottanut tilannetta.

Ilmatieteen laitos koordinoi kampanjan tieteellistä osuutta. - Todella mielenkiintoinen lisä “tavanomaiseen” salamatutkimukseen, toteaa tutkija Antti Mäkelä Ilmatieteen laitoksesta. - Kansainvälistäkin kiinnostusta on herännyt, sillä Suomesta tehdyt havainnot ovat pohjoisimpia koko maailmassa. Tulevina vuosina FinSprite-kampanjassa (sprite = keijusalama) pyrimme selvittämään, onko pohjoisten yläsalamoiden ominaisuuksilla ja syntymekanismeilla eroa eteläisiin serkkuihin verrattuna.

Yläsalamat jaetaan yleisesti kolmeen pääluokkaan: keijusalama, kajosalama sekä viuhkasalama. Kuva kirjasta Ukkosta ilmassa (Ursa 2009).

 

Lisätietoja:

Tutkija Antti Mäkelä, puh. (09) 1929 4166, antti.makela@fmi.fi
Mikkelin Ursa, Aki Taavitsainen, puh. 044 5755 290, mikkelin.ursa@ursa.fi