Onnea, 110 vuotta täyttävä operatiivinen jääkartta!
Kuva: Jari Haapala.Rakas jääkartta, arvoisat juhlijat,
silloin yli sata vuotta sitten maailma oli hyvin erilainen kuin nyt. Talviaikaista kauppamerenkulkua haluttiin lisätä, ja varsinkin ensimmäinen maailmansota loi tarpeen jäätiedolle. Keisarillinen laivasto haroi hiuksiaan ja toivoi tietävänsä Itämeren jäätilanteen nenäänsä pidemmältä. Niinpä se määräsi jääntutkimustakin tehneen Suomen Tiedeseuran tekemään karttoja senhetkisestä jäätilanteesta. Tutkimustarkoitukseen jäätietoa oli kerätty ja julkaistu jo aiemmin, mutta vasta jälkikäteen. Nyt tieto haluttiin saman tien merenkulun käyttöön. Niin näki päivänvalon ensimmäinen tosiaikainen jääkartta 12.3.1915.
Varhaisimmat vuotesi vietit Suomen Tiedeseuran hoteissa. Kotipaikaksesi vaihtui vuonna 1918 Merentutkimuslaitos, joka perustettiin tuottamaan tietoa Suomea ympäröivien merialueiden fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista. Merentutkimuslaitoksessa viihdyitkin monta vuosikymmentä, kunnes laitos yhdistettiin Ilmatieteen laitokseen vuonna 2009.
Aluksi olit viikon välein julkaistu puuväripiirros. Myöhemmin muutuit mustavalkoiseksi, viivojen ja symbolien täyttämäksi karttakuvaksi. Nyt digitaalisuus on palauttanut värit pintaasi, kun hiirellä piirretyt jääalueet saavat merkityksensä väreinä, aina vaikeakulkuisesta tummanpunaisesta helppokulkuiseen vihreään. Jäätiedon tarvekin on kasvanut, ja nykyään kartta tehdään päivittäin. Jääkartassa esitetään ajankohtainen jäätilanne, jäänmurtajien sijainnit ja Itämeren alueen avustusrajoitukset talvimerenkulun tarpeisiin.
Jääkartassa esitetään ajankohtainen jäätilanne, jäänmurtajien sijainnit ja Itämeren alueen avustusrajoitukset talvimerenkulun tarpeisiin.
Aluksi hyödynsit lähinnä jäähavaitsijoiden lähettämiä havaintoja, ja niiden perusteella jäätilanne pääteltiin ja piirrettiin niin pitkälle kuin mahdollista. Jopa yli sata jäähavaitsijaa lähetti viikoittain käsin kirjoitettuja havaintolomakkeita, joissa kuvailtiin paikallinen jäätilanne ja kairanrei’istä mitatut jäänpaksuudet.
Jäähavaitsijoiden havainnot ovat yhä karttojen taustalla: etenkin tiedot jään paksuudesta ovat tärkeitä, sillä niitä ei muualta saa. Havaitsijaverkosto on kuitenkin harventunut pariin kymmeneen. Jääkartan piirtäjä Ilmatieteen laitoksellakaan enää harvemmin tulkitsee käsin kirjoitettuja havaintotekstejä; nykyään jäähavaitsija voi täyttää ja lähettää havaintolomakkeen esimerkiksi älypuhelimella suoraan jäältä, jolloin kartanpiirtäjä saa tiedon saman tien.
Satelliittikuvat ovat olleet jääkartan syötettä 1960-luvun lopulta alkaen. Nykyään karttojen tekemisessä käytettäviä satelliittikuvia saadaan päivittäin.
Entä seuraavat 110 vuotta? Ilmatieteen laitoksella on kyllä totuttu ennustamaan, mutta enemmänkin jäätilannetta kuin jääkartan tilannetta. Jäätä ja laivoja Itämerellä on tulevaisuudessakin, joten tietoa tarvitaan, jotta ympärivuotinen merenkulku on mahdollista kaikkiin satamiin – kuten on totuttu.
Anni Jokiniemi
Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen meriasiantuntija