Hellepäiväennätys voi vielä rikkoutua, mutta kuluva kesä tuskin on mittaushistorian helteisin Suomessa
Vielä elokuun viimeisellä viikolla on odotettavissa kesäistä säätä, mahdollisesti hellettäkin. Kuva: Antti Kangas.Sunnuntaina 25. elokuuta lähes kolmellakymmenellä Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemalla mitattiin hellelukemia. Lämpimintä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa mitattiin 27,8 astetta.
Elokuun viimeinen sunnuntai oli kuluvan kesän 61. päivä, jolloin hellettä on mitattu jollakin maamme havaintoasemista. Vaikka syksy vääjäämättä saapuu Suomeen enemmin tai myöhemmin, on ainakin vielä elokuun viimeisellä viikolla odotettavissa kesäistä säätä, mahdollisesti hellettäkin.
Ilmatieteen laitoksen helletilastoissa 61 hellepäivää on vuodesta 1961 alkavissa tilastoissa kolmanneksi korkein lukema. Vuoden 2002 ennätys, 65 hellepäivää, on vielä mahdollista rikkoa, sillä tilastojen valossa syyskuussakin esiintyy hellettä silloin tällöin. Mutta mitä helletilastot meille lopulta kertovat? Onko kuluva kesä ollut erityisen helteinen?
Helletilastoja on koottu useiden vuosikymmenten ajan
Ilmatieteen laitoksen vertailukelpoiset helletilastot alkavat vuodesta 1961. Tuolloin säähavaintoasemien päiväajan maksimilämpötilamittaus muodostui standardiksi, joka on edelleen voimassa. Ennen vuotta 1961 maksimilämpötilamittauksia tehtiin havaintoasemilla lähinnä koko vuorokauden ajalta, minkä lisäksi paljon historiallista havaintodataa on digitoimatta.
Ilmatieteen laitos määrittelee hellepäiväksi päivän, jolloin päivän ylin lämpötila on yli 25,0 celsiusastetta. Päivällä tarkoitetaan 12 tunnin jaksoa kesäaikaan aamuyhdeksän ja iltayhdeksän välillä. Helteen kytkeminen tiettyyn lämpötilaan on meteorologiassa tapahtunut tiettävästi vasta 1900-luvulla, ja vasta 1970-luvun lopulla vakiintui Ilmatieteen laitoksen ylläpitämissä tilastoissa nykyinen käytäntö, jossa hellepäivän maksimilämpötilan on oltava yli 25,0 astetta.
Mitään erityistä fysikaalista syytä rajan asettamiseen tuskin on ollut, vaan kyseessä lienee ajan kuluessa vakiintunut käytäntö. Eri mailla on omia ehtoja ja raja-arvoja hellepäivien laskuun. Yli 25 asteen lämpötila luokitellaan helteeksi Suomen lisäksi ainakin osassa Pohjoismaita.
Utsjoella ennätyksellisen paljon hellepäiviä
Säätilastojen valossa kuluva kesä jää kauas lämpimimmästä, jos mittarina pidetään ylintä lämpötilaa. Tähän mennessä kuluvan kesän korkein lämpötila, Heinolassa ja Kuopiossa 28. kesäkuuta mitattu 31,4 astetta, on kaukana Suomen mittaushistorian lämpöennätyksestä, joka on 37,2 astetta vuodelta 2010. Viimeisenä kuutena kesänä korkein lämpötila on ollut korkeampi kuin tänä kesänä.
Yksittäisillä havaintoasemilla hellepäiviä on ollut tänä kesänä 26. elokuuta mennessä eniten Kouvola Utti Lentoportintien ja Lappeenranta Konnunsuon havaintoasemilla, molemmissa 35 hellepäivää. Nämäkin lukemat jäävät kauas suurimmista asemakohtaisista hellepäivien lukumäärästä. Ennätys on vuodelta 2010, jolloin Utin Lentoportintiellä oli peräti 48 hellepäivää.
Lapissa kasvukauden lämpösumma on poikkeuksellinen: Inarin keskilämpötila vastaa tyypillistä Lahden lämpötilaa.
Asemakohtaisia hellepäiväennätyksiä on tänä kesänä tehty vain muutamalla Lapin havaintoasemalla; näistä huomattavin lienee Utsjoki Kevon aseman 25 hellepäivää, joka on korkein lukema aseman vuodesta 1962 alkavassa historiassa. Lapissa kesä onkin ollut kaiken kaikkiaan hyvin lämmin, ja esimerkiksi kasvukauden lämpösumma on poikkeuksellinen: esimerkiksi Inarin keskilämpötila vastaa tyypillistä Lahden lämpötilaa. Inarin seudulla on ollut myös kuivaa, ja alueella on ollut useita maastopaloja heinä-elokuussa.
Useampi näin lämmin kesä alkaa väistämättä näkyä pohjoisen ympäristössä. Lämmin kasvukausi luo uusia mahdollisuuksia, mutta tuo myös haittavaikutuksia. Kesästä näyttää tulevan jälkeen suotuisa esimerkiksi kuusen kirjanpainajille.
Pelkkä hellepäivien vertailu ei kerro koko kuvaa
Koko maan hellepäivien osalta kuluva kesä sijoittuu tällä hetkellä sijalle kolme. Tätä vuotta enemmän hellepäiviä on ollut vuosina 2002 (ennätykselliset 65 hellepäivää) ja 2018 (64 hellepäivää).
Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä, ja näidenkin vuosien välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi vuoden 2002 ennätyksellisestä 65 hellepäivästä peräti kymmenen oli päiviä, jolloin helleraja rikkoutui vain yhdellä havaintoasemalla. Vuonna 2018 vastaava tapahtui vain kolmena päivänä. Tai: vuonna 2002 havaintoasemien määrällä mitattuna helteisimpänä yksittäisenä päivänä 11. heinäkuuta helleraja ylitettiin 134 eri asemalla. Vuonna 2018 päiviä, jolloin helleraja ylittyi yli 134 asemalla, oli peräti 13.
Herääkin kysymys, kumpi lopulta on helteisempi kesä: sellainen, jolloin hellettä on mitattu useana päivänä vain maamme muutamissa kolkissa, vai sellainen, jolloin hellettä on ollut ympäri maata, mutta vain muutamana päivänä? Vertailua hankaloittaa myös se, että päivän maksimilämpötilaa mittaavia säähavaintoasemia on vuosien saatossa ollut vaihteleva määrä: 1960-luvulla asemia oli noin 130, mutta 2020-luvulle tultaessa asemia on jo yli 200. Erityisesti Lapissa havaintoasemien määrä on kasvanut.
Hila-aineistosta apua hellekesien vertailuun
Eri kesien helteisyyden vertailu onnistuisi kenties paremmin, jos hellerajan ylitysten määrää suhteutetaan toiminnassa olevien havaintoasemien määrään. Vielä paremmin vertailua voidaan tehdä käyttämällä niin sanottua hila-aineistoa. Hila-aineistossa havaintoasemien säähavainnot interpoloidaan eli lasketaan matemaattisin menetelmin 10 km x 10 km ruudukkoon. Tämän avulla voidaan arvioida vaikkapa vuorokauden maksimilämpötilaa myös sellaisilta alueilta, mistä säähavaintoja ei ole tehty. Laskentamenetelmä ottaa huomioon etäisyyden lisäksi maaston muotojen ja vesistöjen vaikutuksen lämpötilaan.
Kuvassa 2 on vertailtu vuosia helteiden alueellisen laajuuden kannalta. Hellerajan ylittäneistä hilapisteistä on laskettu päivittäinen suhteellinen osuus kaikista hilapisteistä, minkä jälkeen päivittäiset arvot on summattu yhteen koko vuoden ajalta. Mitä laajemmalla alueella hellettä on ollut päivien aikana, sitä suurempi suhdeluku on. Tämän laskutavan perusteella helteisimmät kesät olisivat olleet kesät 2014, 2018 ja 2021. Kuluva kesä olisi alustavasti sijalla 11. ja hellepäivissä laskettuna ennätysvuosi 2002 vasta sijalla 15.
Jokainen hellekesä on omanlaisensa
Hila-aineistovertailulistan kärkisijoilla oleville vuosille on yhteistä, että hellepäiviä on ollut selvästi keskimääräistä enemmän, ja helteitä on ollut laajoilla alueilla. Hellepäivien ennätysvuonna 2002 helteet olivat pienialaisempia kuin vaikkapa kesällä 2018. Merkittävimmät hellekesät painottuvat vertailussa 2000-luvulle, mutta myös esimerkiksi kesä 1972 nousee vertailussa korkealle. Kyseinen kesä muistetaan muun muassa Lapissa viikon kestäneestä yli 30 asteen helleputkesta.
Kuluvan kesän lopullinen helletilasto valmistunee viimeistään syyskuun puolivälin jälkeen. Koko mittaushistorian myöhäisin hellelukema on mitattu vuonna 1947 syyskuun 17. päivänä. Nähtäväksi jää, kuinka myöhäiseksi kesä 2024 ulottaa hellepäivänsä.
Ville Siiskonen
Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen meteorologi