Tiedote - Maaliskuun avaruussää toi paljon revontulia

Päättynyt maaliskuu toi melko paljon magneettisia myrskyjä ja revontulia taivaalle. Avaruussää oli muutoinkin rauhaton koko kuukauden. Ilmatieteen laitoksen revontulikamerat kuvasivat komeita revontulia Keski-Suomessa Hankasalmella ja Sodankylässä. Lähipäivien avaruussäätilanne on todennäköisesti rauhallisempi kuin menneen maaliskuun keskiarvo. Magneettisten myrskyjen esiintymisen todennäköisyys on alle 10 prosenttia seuraavan 48 tunnin aikana. Vapun alla on odotettavissa jälleen magneettisia häiriöitä. Revontulia on kuitenkin vaikea havaita, sillä yöt alkavat jo silloin olla hieman liian valoisia revontulien näkemiseen.

Kuva: Jouni Jussila

Häiriöiden lähteenä on auringon korona-aukot, joista virtaava nopea aurinkotuuli aiheuttaa maapallolla pitkäkestoisia, yli viikon kestäviä, magneettisia häiriöitä ja myrskyjä. Korona-aukkojen voimakkuus ei ole tällä hetkellä ennätyslukemissa, mutta myrskyjen pitkäkestoisuus nostaa kuukauden keskimääräistä magneettista häiriöisyyttä. Tästä syystä maaliskuussa koko maapallon magneettinen häiriöisyys ylitti esimerkiksi huhtikuun 2000 tason. Tuolloin koettiin yksi kaikkien aikojen suurimmista magneettisista myrskyistä. Korona-aukko on auringon laaja-alaisen magneettikentän alue, jossa magneettikenttä avautuu avaruuteen. Magneettikenttä ei silloin ole estämässä aurinkotuulen hiukkasia ja ne pääsevät vapaasti kiitämään auringosta ulospäin. Maaliskuussa suurimmat auringontuulen nopeudet olivat 800 kilometriä sekunnissa, kun keskiarvo normaalisti on noin 400 kilometriä sekunnissa.

Korona-aukot auttavat revontulien ennustamisessaKorona-aukot elävät usein pitempään kuin auringon pyörähdysajan eli 27 vuorokautta. Aukon tullessa yhden kierroksen jälkeen samoihin asemiin maapallon suhteen, maapallolle saadaan jälleen hiukkassuihkutus, joka aiheuttaa magneettisia häiriöitä sekä revontulia. Jotkut aukot elävät jopa useita auringonkierroksia. Aukkojen pitkäikäisyyttä voidaan käyttää revontulien ja magneettisten häiriöiden ennustamiseen, sillä ne toistuvat suunnilleen neljän viikon välein.

Ilmatieteen laitoksen keräämien tietojen mukaan auringonpilkkujen lukumäärä oli suurimmillaan huhtikuussa 2000, ja toinen huippu saavutettiin syyskuussa 2001. Tällainen pilkkuhuipun kaksijakoisuus on ollut tyypillistä muillekin jaksoille. kaksijakoisuus on ollut tyypillistä muillekin jaksoille. Maksimien välisenä aikana auringon aktiivisuus hiljenee 1-2 vuodeksi. Samaan aikaan auringon kokonaismagneettikenttä vaihtaa napaisuuttaan. Auringonpilkkujen määrä on tällä hetkellä laskusuunnassa. Helmikuun lukemat olivat alimmillaan viiteen vuoteen. Korona-aukkoaktiviteetti jatkunee vielä 1-2 vuotta. Sinä aikana esiintyy magneettista aktiivisuutta ja revontulia kohtalaisen paljon. Hiljaisimmat ajat koetaan seuraavan pilkkuminimin aikoihin vuosien 2006-2008 välillä.

Lue lisää revontulista ja avaruussäästä.

Lisätietoja:

Tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna, heikki.nevanlinna@fmi.fipuh. (09) 1929 4649