Tiedote - Happamoitumisongelman ratkaisu on kansainvälisen ympäristöpolitiikan menestystarina
Kuva: Eija Vallinheimo
Pohjoismaiset tutkijat totesivat ilman ja sadeveden happamoitumisuhkan jo 1960-luvun loppupuolella. Ongelmaan piti puuttua kansainvälisin toimin, koska happamoittavat ilmansaasteet kulkeutuivat maasta toiseen.
Ilmansaasteiden kaukokulkeutumistutkimus alkaaIlmansaasteiden kaukokulkeutumisen tutkimiseksi perustettiin LRTAP-mittausohjelma. Tavoitteena oli selvittää toisaalta paikallisten ja toisaalta kaukaisempien lähteiden rikkipäästöjen suhteellinen merkitys alueelliseen ilman saastumiseen. Erityispaino esimerkiksi LRTAP-ohjelmassa oli sateen happamoitumisen selvittämisessä. Ohjelman tulokset osoittivat, että arviot ilmansaasteiden merkittävästä kaukokulkeutumisesta olivat totta.
Koska myös Itä-Euroopan maiden merkitys ilmansaasteiden kulkeutumisessa oli suuri, laajennettiin seurantaohjelma 1980-luvun alussa koko Euroopan kattavaksi EMEP-ohjelmaksi. Samalla mittausten yhdistevalikoima laajentui. Happamoitumisen prosessia ymmärrettiin paremmin, ja rikin lisäksi alettiin mitata paljon muitakin yhdisteitä.
Suomessa ohjelmaan kuuluu neljä Ilmatieteen laitoksen mittausasemaa, joilla seurataan laskeuman koostumusta ja ilman kaasumaisten ja hiukkasmaisten rikki- ja typpiyhdisteiden pitoisuutta sekä otsonipitoisuutta. Lisäksi kahdella asemalla mitataan hiilivetypitoisuuksia.
Rikkiyhdisteiden ja typen oksidien päästöt vähentyneetIlmatieteen laitoksen ilmanlaadun mittausten mukaan rikkiyhdisteiden päästöt ja pitoisuudet ovat vähentyneet voimakkaasti 1980-luvulta lähtien myös Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa. Yhtenä syynä tähän on vuonna 1979 solmittu YK:n Euroopan talouskomission ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva sopimus. Ulkomaisten päästöjen osuus Suomen rikkilaskeumasta on paljon suurempi kuin kotimaisten päästöjen, joten kansainväliset päästörajoitukset ovat olleet tärkeitä myös Suomen tilanteen parantamiseksi.
Typen oksidien päästöt ja pitoisuudet ovat alentuneet selvästi vähemmän kuin rikin sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Sadeveden mukana laskeutuva typpikuorma väheni vuosina 1980-1990, mutta sen jälkeen vain harvoilla Ilmatieteen laitoksen mittausasemilla typen yhdisteiden pitoisuudet ilmassa tai sadevedessä ovat alentuneet merkittävästi.
Ilmanlaadun tutkimuksen painopiste muuttunutIlmakehän koostumus ja ilmasto ovat muuttumassa. Ilmanlaadun tutkimuksen painopiste on siirtynyt kuitenkin happamoittavasta laskeumasta ilmanlaadun terveys- ja ilmastovaikutuksiin. Ilmakehän kaasumaisilla ja hiukkasmaisilla epäpuhtauksilla on korkeina pitoisuuksina monia haittavaikutuksia sekä ympäristöön että ihmisten terveyteen.
Tulevaisuudessa ilmansaasteongelmia tarkastellaan yhä laajempana kokonaisuutena, jopa globaalissa mittakaavassa. Rikki- ja typpiyhdisteiden päästöt ovat erittäin suuri ongelma muun muassa Kiinassa ja Intiassa. Ilmatieteen laitos osallistuu parhaillaan Aasian ilmansaasteongelmien tutkimukseen. Euroopan happamoitumisongelman ratkaisu ja otsonikerrosta tuhoavien päästöjen rajoittaminen ovat olleet kansainvälisen ympäristöpolitiikan menestystarinoita. Ilmastonmuutoksen torjunta on alan seuraava koetinkivi, jossa edistyminen on kohtalon kysymys tulevien sukupolvien kannalta.
Lisätietoja:
erikoistutkija Tuija Ruoho-Airola, puh. (09) 1929 3147pääjohtaja Petteri Taalas, puh. (09) 1929 2200tutkimusjohtaja Yrjö Viisanen, puh. (09) 1929 5400