Ilman typpidioksidipitoisuudet laskeneet Pohjois-Italiassa

Alailmakehän keskimääräiset typpidioksidipitoisuudet ovat viikkojen 9 ja 10 aikana olleet Italian pohjoisosissa selvästi viime vuoden vastaavaa ajankohtaa pienemmät. Myös pienhiukkasten määrät ovat satelliittihavaintojen perusteella pienemmät kuin samaan aikaan viime vuonna.

"Satelliittikuvissa näkyy oletettavasti alueen liikennemäärien väheneminen", kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Iolanda Ialongo.

Kuva. Ilmakehän typpidioksidipitoisuus viikoilla 9 ja 10 vuosina 2019 ja 2020. Lähde: Anu-Maija Sundström, Ilmatieteen laitos / Copernicus / Sentinel 5P -satelliitti.

Kiinassa vastaava pitoisuuksien pieneneminen on havaittu jo aiemmin. Kiinassa tilanne on pysynyt tammikuun loppupuolelta asti samankaltaisena eli typpidioksidipitoisuudet ovat siellä monin paikoin tyypillisiä arvoja selvästi matalampia.

Typpidioksidia ja pienhiukkasia syntyy palamisprosessissa

Typpidioksidi (NO2) on ilmansaaste, jota syntyy pääasiassa palamisprosesseissa esimerkiksi liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon yhteydessä. Typpidioksidi on lyhytikäinen kaasu, joka pysyy pääosin päästölähteiden lähellä. Suurina pitoisuuksina se on myrkyllistä maanpinnan lähellä.

Ilmakehän pienhiukkaset ovat nestemäisiä tai kiinteitä ilman epäpuhtauksia. Pienhiukkasilla on sekä luonnollisia että ihmisperäisiä lähteitä. Polttoaineen palamisesta syntyvät pienhiukkaset ovat tyypillinen esimerkki ihmisten toiminnasta aiheutuvista pienhiukkasista. Pienhiukkasiksi muuntuvat myös ilmaan päästetyt rikkidioksidi- ja typpidioksidikaasut. Pienhiukkaset voivat kulkeutua ilmamassojen mukana jopa tuhansia kilometrejä ja poistuvat ilmakehästä tehokkaasti vasta sateen mukana.

Lisätietoja:

erikoistutkija Iolanda Ialongo, Ilmatieteen laitos, p. 044 011 2140, iolanda.ialongo@fmi.fi

Kuva. Ilmakehän pienhiukkaspitoisuus viikoilla 9 ja 10 vuosina 2019 ja 2020. Lähde: Antti Lipponen, Ilmatieteen laitos / NASA / MODIS Aqua- ja Terra-satelliitit.