Otsonikerrosta on suojeltava myös tulevaisuudessa – vaikuttaa ilmastonmuutokseen
Kuva: Shutterstock.Yläilmakehän otsonikerros suojaa maapalloa haitalliselta auringon ultraviolettisäteilyltä. Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä rajoitettiin Montrealin pöytäkirjassa vuonna 1987.
Montrealin pöytäkirjan tieteellisen arviointipaneelin viimeisin päivitys vahvisti, että otsonikerroksen palautuminen etenee: otsonimäärän odotetaan palaavan Antarktiksella vuoden 1980 tasolle noin vuoteen 2066 mennessä. Otsonikato on suurinta juuri Etelämantereen yllä.
"Otsonikerroksen palautuminen suojaa miljoonia ihmisiä muun muassa ihosyövältä ja harmaakaihilta. Sen lisäksi se varjelee ekosysteemejä ja hidastaa ilmastonmuutosta, sillä monet otsonia tuhoavista aineista aiheuttavat myös ilmaston lämpenemistä", sanoo tutkija Kaisa Lakkala Ilmatieteen laitokselta.
Ilmastonmuutoksen vaikutusta otsonikerrokseen ei vielä kaikilta osin tunneta. Napa-alueilla esiintyy edelleen joka kevät otsonikatoa, mutta sen voimakkuus vaihtelee vuosittain. Etelämantereen otsonikadon arvellaan olevan tänä vuonna tavallista voimakkaampi tammikuussa 2022 tapahtuneen Hunga Tonga-Hunga Ha´apaj -tulivuoren purkauksen ja siinä vapautuneen vesihöyryn takia.
Ilmastoa lämmittävien HFC-yhdisteiden käyttöä pyritään rajoittamaan
Montrealin pöytäkirjan saavutukset eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö työtä otsonikerroksen suojelemiseksi pitäisi jatkaa. Montrealin pöytäkirjaan myöhemmin liitetty Kigalin sopimus pyrkii vähentämään HFC-yhdisteiden tuotantoa ja kulutusta. HFC-yhdisteet ovat ilmastoa lämmittäviä voimakkaita kasvihuonekaasuja, joita on käytetty korvaamaan otsonia tuhoavia aineita jäähdytyslaitteistoissa.
Maapallo lämpenee, mikä lisää tarvetta ilmastoinnille kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Kylmäketjujen varmistaminen esimerkiksi elintarvikealalla ja terveydenhuollossa on olennaista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. HFC-yhdisteille tulisikin löytää turvallisia ja ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ja samalla lisätä jäähdytyslaitteistojen energiatehokkuutta.
"Kigalin sopimuksen yleismaailmallinen ratifiointi ja täysi täytäntöönpano olisi nyt erittäin tärkeää. HFC-yhdisteiden vähentäminen voisi arvioiden mukaan lieventää maapallon globaalia lämpenemistä jopa 0,5 asteella vuoteen 2100 mennessä. Energiatehokkuuden lisääminen voisi mahdollisesti kaksinkertaistaa tämän luvun", Lakkala korostaa.
Ilmatieteen laitos mittaa otsonia Etelämantereelta arktisille alueille
Ilmatieteen laitos seuraa eteläisen napa-alueen otsonikatoa Etelämantereen Marambion tutkimusasemalla. Asemalla tehdään sekä otsoniluotauksia että mitataan maanpinnalta UV-säteilyä ja ilmakehän kokonaisotsonia monikaistaradiometrin avulla. Mittaukset ja tutkimus tehdään yhteistyönä Argentiinan ilmatieteen laitoksen kanssa.
Suomessa Ilmatieteen laitos mittaa otsonin pystyjakaumaa Sodankylässä ja Jokioisilla. Mittauksessa käytetään pienikokoista anturia, joka nostetaan noin 30‒35 kilometrin korkeuteen säähavaintopallolla. Luotausten avulla seurataan sekä otsonin lyhytaikaista että monivuotista kehitystä.
Suomessa on havaittu luotauksissa merkittävää stratosfäärin otsonikatoa esimerkiksi keväällä 2020.
"Otsonia tuhoavien aineiden pitoisuudet ovat ilmakehässä toistaiseksi niin korkeita, että hetkellisesti merkittävää otsonikatoa voi syntyä, jos olosuhteet ovat sille suotuisia. Pitkällä aikavälillä otsonikerros on kuitenkin toipumassa", sanoo erikoistutkija Rigel Kivi Ilmatieteen laitokselta.
Ilmatieteen laitoksella on luotausten lisäksi käytössä spektroradiometrejä, jotka mittaavat päivittäin otsonin kokonaismäärää Sodankylässä ja Helsingissä. UV-indeksiä mitataan seitsemällä mittausasemalla ympäri Suomea.
Lisätietoja:
Tutkija Kaisa Lakkala, Ilmatieteen laitos, kaisa.lakkala@fmi.fi, puh. 040 747 6792
Erikoistutkija Rigel Kivi, Ilmatieteen laitos, rigel.kivi@fmi.fi, puh. 029 539 2728
Erikoistutkija Leif Backman, Ilmatieteen laitos, leif.backman@fmi.fi, puh. 050 405 0752