Ilmastonmuutos lisää metsäpaloja Fennoskandiassa
Metsäpalossa ollut puu Värriössä. Kuva: Outi Kinnunen.Tiedotetta on muokattu 12.11.2024: metsäpalojen polttoaine -termi on korvattu metsän paloaines -termillä.
Biogeosciences-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin metsäpalokauden pituutta, metsäpalojen määrää ja palanutta aluetta. Tuloksissa havaittiin merkittävää vaihtelua alueesta ja ilmastoskenaariosta riippuen.
”Yleinen trendi on, että metsäpalokausi pitenee ja palojen määrä sekä palanut alue kasvavat vuosisadan loppuun mennessä suhteessa vertailujaksoon 1981–2010”, summaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Outi Kinnunen.
Metsäpalojen lisääntyminen uhkaa sekä yhteiskunnan että ympäristön kestävyyttä. Metsäpaloissa tapahtuvien muutosten ymmärtäminen on merkityksellistä ihmisten turvallisuuden, ympäristön suojelun, ilmastonmuutoksen torjunnan ja yhteiskunnan resurssien hallinnan kannalta. Puihin ja maaperään sitoutunut hiili hillitsee ilmastonmuutosta, ja hiilidioksidin nopeutunut vapautuminen erilaisten häiriöiden takia kiihdyttää sitä.
Metsäpalon mallinnus vaatii tietoa säästä ja luonnosta
Tutkimuksessa käytettiin prosessimallinnusta, jossa kuvataan tietokoneella ekosysteemin aine- ja energiavirtoja ilmakehän, kasvillisuuden ja maaperän välillä.
Metsän paloaineksen kertyminen riippuu sääolosuhteista ja ekosysteemin vasteesta niihin.
”Paloaineksen määrää säätävät ekosysteemin kerryttämä karike ja karikkeen hajoaminen. Metsäpalon syttyminen ihmisen toiminnan tai salaman vaikutuksesta vaatii riittävästi kuivaa paloainesta. Paloaineksen syttymisherkkyyteen puolestaan vaikuttavat sademäärä ja ilman lämpötila”, Outi Kinnunen kuvaa.
Prosessimallinnuksen hyöty on, että tulos voidaan tuottaa pitkälle ajalle ja laajalle alueelle. Käyttämällä erilaisia ilmastoskenaarioita mallinnus voidaan ulottaa myös tulevaisuuteen.
Tutkimus tehtiin Ilmatieteen laitoksen hiilenkierto-tutkimusryhmässä. Tutkimuksessa käytettyä ekosysteemimallia on sovellettu erilaisiin tutkimuskysymyksiin monissa kansallisissa ja kansainvälisissä projekteissa.
Lisätietoja:
Tutkija Outi Kinnunen, Ilmatieteen laitos, p. 041 503 0474, outi.kinnunen@fmi.fi
Tieteellinen artikkeli on avoimesti saatavilla Biogeosciences-tiedelehdessä.