Väitös: Myrskyt ja tuulisuus eivät ole lisääntyneet Pohjois-Euroopassa ja Suomessa

Myrskyt ovat voimakkaita keskileveysasteiden matalapaineita, jotka voivat aiheuttaa laajaa tuhoa yhteiskunnalle. Tuulisuus vaikuttaa myös moniin aloihin, kuten tuulienergiaan ja metsäsektoriin. On tärkeää, että tuuliin ja myrskyihin pystytään varautumaan päivittäin ja pidemmällä aikavälillä. Väitöstyössä tutkittiin ilmastollisia piirteitä, myrskyjen rakenteellista kehittymistä sekä meteorologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myrskyjen voimakkuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että tuulen nopeudet ja myrskyjen määrä vaihtelevat vuosittain suuresti ilman merkitseviä pitkän ajan trendejä. Tuulen nopeus ja myrskyjen lukumäärä vaihtelevat myös kausittain. ”Tuulet puhaltavat Pohjois-Euroopassa talvella jopa 30 prosenttia voimakkaammin kuin kesällä. Talvella myrskyjä esiintyy noin 5–6 kuukaudessa, kun taas kesällä ei keskimäärin yhtään”, kertoo tutkija Terhi Laurila. Vaikka myrskyissä eli voimakkaissa matalapaineissa löydettiin kausittainen vaihtelu, kaikkien matalapaineiden määrässä tällaista vaihtelua ei havaittu.

Kylmän vuodenajan myrskyt voimakkaampia kuin lämpimän vuodenajan myrskyt

Väitöstyössä tutkittiin myrskyjen tyypillistä rakennetta ja voimakkaiden puuskien kehittymistä. Puuskien osoitettiin olevan voimakkaimmillaan sunnilleen samaan aikaan myrskyn minimipaineen esiintymisen kanssa. Voimakkaimpien puuskien alue siirtyy ja laajenee kehittymisen myötä lämpimästä sektorista kylmän rintaman taakse. Tutkimuksessa tarkasteltiin kylmän ja lämpimän vuodenajan myrskyjä erikseen. Näiden vertailussa selvisi, että kylmän vuodenajan myrskyt loka-maaliskuussa ovat tyypillisesti voimakkaampia ja alueellisesti laajempia kuin lämpimän vuodenajan myrskyt huhti-syyskuussa. Väitöstyössä tehtiin lisäksi tarkempi tapaustutkimus Mauri-myrskystä (22.9.1982) ja sen meteorologisesta kehityksestä. Tarkastelu osoitti, että Mauri-myrskyn elinkaari oli monimutkainen ja poikkesi tyypillisestä kehityskulusta. Väitöstyössä korostetaankin, että myrskyjen kehittymisen parempaan ymmärtämiseen tarvitaan sekä yleisiä kehitysmalleja että tapaustutkimuksia.

Alailmakehän vaakasuuntainen lämpötilaero tärkein tekijä myrskyn voimakkuudessa

Meteorologisten tekijöiden vaikutusta myrskyn voimakkuuteen selvitettiin niin kutsutulla parviherkkyysmenetelmällä. Mitä korkeampi herkkyys, sitä vahvempi yhteys tutkitulla tekijällä ja myrskyn voimakkuudella on. Tulokset osoittivat, että tutkituista tekijöistä alailmakehän vaakasuuntainen lämpötilaero vaikuttaa eniten myrskyn voimakkuuteen. Täten se on tärkeä muuttuja, kun myrskyjen voimakkuutta ennustetaan. Kylmän vuodenajan myrskyjen herkkyydet ovat korkeampia kuin lämpimän vuodenajan herkkyydet kaikkien tutkittujen tekijöiden, kuten vaakasuuntaisen lämpötilaeron ja suihkuvirtauksen sijainnin, osalta. ”Tämä voi tarkoittaa sitä, että myrskyt ovat paremmin ennustettavia kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana”, Terhi Laurila selventää.

Väitöskirja tarkastetaan 2.6.2022 Helsingin yliopistossa

Terhi Laurilan väitöskirja ”Winds and windstorms in northern Europe and Finland” (Pohjois-Euroopan ja Suomen tuulisuus ja myrskyt) tarkastetaan torstaina 2.6.2022 klo 13. Väitöstilaisuus järjestetään Kumpulan kampuksen Physicum-rakennuksessa (A.I. Virtasen aukio 1, Helsinki), salissa E204. Vastaväittäjänä on professori Joaquim Pinto Karlsruhen teknillisestä instituutista, ja kustoksena toimii dosentti Victoria Sinclair Helsingin yliopistosta. Tilaisuutta voi seurata myös etänä Helsingin yliopiston verkkosivustolla.

Lisätietoja:

tutkija Terhi Laurila, Ilmatieteen laitos, p. 050 4648812, terhi.laurila@fmi.fi Väitöskirja on saatavilla Helda-palvelussa.