WMO: Vuosi 2011 mahtuu kymmenen lämpimimmän joukkoon
Maailman ilmatieteen järjestö julkaisi vuoden 2011 tilastotietoja YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokouksessa, joka käynnistyi 28. marraskuuta Durbanissa Etelä-Afrikassa. Kaksi viikkoa kestävän neuvottelurupeaman tärkeimmät kysymykset ovat uudessa kattavassa maailmanlaajuisessa sopimuksessa eteneminen ja Kioton pöytäkirjan mahdollinen jatko.
Tammi–lokakuun globaalin keskilämpötilan vuonna 2011 arvioidaan olevan 0,41 (virhemarginaali ± 0,11 astetta) yli vuosien 1961–1990 vuosikeskiarvon, joka oli 14 astetta. Vuosi 2011 sijoittunee kymmenenneksi lämpimimmäksi vuodeksi vuodesta 1850 alkavassa mittaussarjassa.13 lämpimintä vuotta on mitattu 15 viimeisen vuoden aikana.
WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud muistutti samalla, että kasvihuonekaasupitoisuudet ovat jälleen saavuttaneet uusia ennätyksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteena oleva maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan vaikeutuu entisestään.
Vuonna 2011 WMO:n mukaan ilmastoon vaikutti voimakkaasti La Niña -ilmiö, joka oli voimakkain 60 vuoteen. Tyypillisesti tällaisina vuosina maapallon keskilämpötila jää alhaiseksi. Ilmiön katsotaan vaikuttaneen itäisessä Afrikassa, Tyynen valtamerien saarilla ja Yhdysvaltojen eteläosissa koettuun kuivuuteen sekä eteläisen Afrikan, Australian ja Kauko-Idän tulviin.
Arktisen merijään väheneminen avasi molemmat merireitit
WMO raportoi myös arktisen kesäaikaisen merijään vähentyneen viimeisten 30 vuoden aikana. Arktisen merijään kesäaikainen minimipeittävyys vuonna 2011 oli 4,33 miljoonaa km². Tämä oli 35 % alle vuosien 1979 – 2000 keskiarvon ja oli vain hieman enemmän kuin tähän mennessä saavutettu pienin ala. Pienimmillään jääpeite oli vuonna 2007 (4,3 miljoonaa km2). Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä olivat poikkeuksellisesti molemmat jäättömiä osan vuoden 2011 loppukesästä.
Aikasarjat todennetaan kolmella eri mittausaineistokokoelmalla
Maailman ilmatieteen järjestön ilmastotilastot perustuvat mittauksiin, jotka on koottu maalla sekä laivoissa ja poijuilla sijaitsevilta sää- ja ilmastoasemilta sekä satelliiteista. Mittauksia tekevät jatkuvasti WMO:n 189 jäsenmaan kansalliset meteorologiset ja hydrologiset laitokset, mukaan lukien Suomen Ilmatieteen laitos, sekä monet tutkimuslaitokset. Maailman ilmatieteen järjestön maailmalaajuinen lämpötila-analyysi perustuu kolmeen mittausaineiston kokoelmaan: Iso-Britannian ilmatieteen laitokseen UK Met Officeen kuuluvan Hadley-keskuksen ja Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön (CRU) dataan, USA:n kansallisen valtameri- ja ilmakehähallinnon NOAAn dataan sekä Yhdysvaltain avaruusjärjestö NASAn Goddard Institute of Space Studies -yksikön (GISS) dataan.
Lopulliset päivitetyt luvut vuodesta 2011 WMO julkaisee maaliskuussa. Ilmatieteen laitos julkistaa Suomea koskevat tilastot vuoden 2012 alussa.
Lisätietoja:
Tutkija Heikki Tuomenvirta, puh. (09) 1929 4122, heikki.tuomenvirta@fmi.fi