Tammikuu oli lämpötilaltaan melko tavanomainen
Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tammikuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin -1 asteesta Keski-Lapin -14 asteeseen. Tammikuun keskilämpötilat olivat suuressa osassa maata melko tyypillisiä. Maan eteläpuoliskolla oltiin noin asteen verran vuosien 1981–2010 keskiarvon yläpuolella, kun taas osassa Lappia jäätiin saman verran keskiarvon alapuolelle.
Tammikuun ylin lämpötila oli Kökarissa kuukauden 22. päivänä mitattu 6,8 astetta. Alin lämpötila oli puolestaan Kittilän lentoasemalla kuun 13. päivänä mitattu -39,4 astetta.
Etelässä sateista, pohjoisessa kuivempaa
Tammikuussa oli tavanomaista sateisempaa maan etelä- ja keskiosassa, jossa sademäärät olivat paikoin puolitoistakertaisia tavanomaiseen nähden. Näin suuret sademäärät tammikuussa toistuvat keskimäärin noin kerran 10 vuodessa.
Eniten tammikuussa satoi Espoon Nuuksiossa, jossa sademäärä kohosi 121 millimetriin. Tavanomaista vähäsateisempaa sen sijaan oli Lapissa, jossa sademäärä oli monin paikoin 70–80 prosenttia tavanomaisesta, Käsivarressa vielä vähemmän. Vähiten tammikuussa satoi Kilpisjärven kyläkeskuksen asemalla, vain noin 9,1 millimetriä.
Suurin vuorokauden sademäärä, 39,7 millimetriä, mitattiin alustavien tietojen mukaan Espoon Nuuksiossa kuun 12. päivänä, jolloin lumensyvyys kasvoi noin 30 senttimetriä.
Lunta oli kuukauden päättyessä Ahvenanmaan noin 10 sentistä Lapin länsiosan noin 70 senttimetriin. Maan länsiosassa lunta oli paikoin 10–20 senttiä tavanomaista enemmän, Pohjois-Lapissa sen sijaan saman verran tavanomaista vähemmän.
Merialueilla mitattiin myrskyä neljänä päivänä, mikä on tyypillistä tammikuulle.
Lisätietoja:
Ilmastotilastoja Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi sääilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.