Etelämanner-retkikunta palasi Suomeen – mittaukset ja tutkimusaseman huoltotyöt onnistuivat, vaikka myrsky koetteli

Kymmenhenkinen FINNARP-retkikunta lähti kohti Etelämannerta ja Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboaa 8. marraskuuta 2022. Retkikunnan johtaja Mika Kalakoski Ilmatieteen laitokselta on tyytyväinen reissun antiin. Suunnitellut tutkimusmittaukset ja huoltotyöt saatiin tehtyä, ja kansainvälinen yhteistyö toimi logistiikan osalta mainiosti.

”Teimme logistiikassa ensimmäistä kertaa tiivistä yhteistyötä Norjan Polaari-instituutin ja Saksan polaari- ja merialueiden tutkimuslaitoksen Alfred Wegener -instituutin sekä White Desert -yhtiön kanssa. Sujuva logistiikka on vaativissa olosuhteissa ehdoton edellytys sille, että retkikunta voi työskennellä turvallisesti ja tehokkaasti”, Mika Kalakoski toteaa.

Retkikuntaan kuului tutkijoita ja tutkimusaseman tekniikasta, muonituksesta ja lääkintähuollosta vastaavia henkilöitä. Ilmatieteen laitoksen ja Maamittauslaitoksen tutkijat tutkivat lumi- ja jääpeitettä ja Luonnontieteellisen keskusmuseon geologit vulkaanista jättipurkausta.

Tutkimuskohteina lumi, jää ja vulkaaninen kallioperä

Ilmatieteen laitoksen ja Maanmittauslaitoksen tutkijat mittasivat lumen fysikaalisia ominaisuuksia, lumen ja jään pinnankarkeutta sekä heijastavuutta eli albedoa Aboa-aseman ympäristössä.

Mittauksissa hyödynnettiin drooneja, joista toisen kyydissä oli laserkeilain ja toisessa säteilymittalaitteita. Mittauksia tehtiin myös maan pinnalta: lumikuoppamittauksissa mitattiin lumesta ylimmän 25 senttimetrin ominaisuuksia, kuten tiheyttä, lämpötilaa ja lumikiteiden kokoa.

Tutkijat mittasivat myös merijään pinnankarkeutta. Havaintoja hyödynnetään jäätikön ja merijään satelliittimittausten pinnakarkeuteen liittyvien epätarkkuuksien arvioinnissa.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen geologit tutkivat Vestfjellan vulkaanista kallioperää Aboa-aseman ympäristössä. Kallioperä syntyi jurakaudella, noin 190 miljoonaa vuotta sitten, kun jättiläismanner Pangea repeili ja Etelämanner alkoi irrota Afrikasta. Purkausten aikana tapahtui useita maailmanlaajuisia sukupuuttoja, joiden syyksi on arvioitu hiilidioksidin ja muiden vulkaanisten kaasujen aiheuttamia ilmastomuutoksia.

Tutkimusretken aikana geologit tekivät muistiinpanoja laavakerrosten laajuudesta, paksuudesta ja sisäisistä rakenteista sekä keräsivät näytteitä laavakerroksista. Geologiset alkuaineanalyysit osoittavat, että Aboan ympäristön laavakerrostuma on purkautunut kolmesta eri tulivuoresta, joista kullakin on oma kemiallinen ”sormenjälkensä”. Laavakerrosten rakenteet viittaavat siihen, että purkaukset olivat melko rauhallisia ja että purkausten välissä oli useita pitkiä taukoja. Kivien kemiallisten koostumusten perusteella voidaan päätellä, että vulkaanisten kaasujen määrä oli melko vähäinen.

Etelämantereen säätiedot välittyvät päivittäin Suomeen

Tekninen henkilöstö vastasi aseman ja sen laitteiden toiminnasta. Ympärivuotisesti mittauksia tekevien tutkimuslaitteiden havainnot kerättiin ja pysyvät mittauslaitteet huollettiin.

Aboalla ja sen ympäristössä on muun muassa sääasemia, maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri, geodeettisia tutkimuksia tukeva GPS-asema sekä lumen ja jään fysikaalisia ominaisuuksia mittaavia asemia. Näillä automaattisilla mittalaitteilla kerätään tietoa kaukaisen mantereen ilmastosta ja geologiasta ympäri vuoden.

AWS-sääaseman data välittyy Suomeen päivittäin. Tiedot ovat avoimesti saatavilla Ilmatieteen laitoksen verkkosivustolla.

Lisätietoja:

FINNARP-operaatioiden päällikkö Mika Kalakoski, Ilmatieteen laitos, puh. 050 359 2792, mika.kalakoski@fmi.fi

Yli-intendentti Arto Luttinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, puh. 050 518 4686, arto.luttinen@helsinki.fi

Tutkija Leena Leppänen, Ilmatieteen laitos, puh. 040 670 7133, leena.leppanen@fmi.fi

Tietoa Etelämanner-retkikunnasta ja retkikunnan kuulumiset matkan ajalta

Retkikuntalaiset huoltavat ja tekevät päivityksiä AWS-sääasemaan. Kuva: Mika Kalakoski / FINNARP.