Ilmastonmuutoksen ei ennusteta lisäävän tuulisuutta, myrskytuhot voivat silti lisääntyä

Ilmatieteen laitoksen julkaisemassa tutkimusraportissa käytiin läpi voimakkaiden tuulien ja myrskyjen esiintyvyyttä Euroopassa ja Suomessa viimeaikaisten tutkimusten pohjalta. Raportissa käsiteltiin mennyttä ilmastoa pääosin jaksolta 1960-2020 sekä tämän vuosisadan puoliväliin ja loppuun ulottuvia ilmastonmuutoksen skenaarioita.

Tutkimusraportin mukaan keskimääräinen tuulisuus Suomessa on vähentynyt 1950-luvulta lähtien. Myös Ruotsissa ja Virossa tuulisuuden trendit ovat olleet laskevia. Viron aikasarja loppuu tosin jo vuoteen 1990, mutta Ruotsin ja Suomen tarkastelut ulottuvat vuosiin 2013 ja 2015 asti. Huomattavaa on, että tuulisuudessa havaitut muutokset selittyvät pääosin ilmakehän luontaisella vaihtelulla ja muutoksilla maanpinnan rosoisuudessa, kuten puuston kasvulla ja rakentamisen lisääntymisellä.

Myrskytuhoissa ei ole Suomessa nähtävissä samanlaista trendiä, vaan vuosien välillä on suurta vaihtelua.

“Euroopassa on sama tilanne, mutta vuosina 1990-2010 on Euroopassa havaittu äärimmäisen tuhoisia myrskyjä. Suomi on välttynyt näiltä myrskyiltä”, kertoo yksikönpäällikkö Hilppa Gregow Ilmatieteen laitokselta.

Tuulisuuden muutoksia on vaikeampi ennustaa kuin lämpötilan nousua

Siinä missä keskilämpötilan nousu ilmastonmuutoksen seurauksena on melko vääjäämätöntä, tuulisuuden tulevista muutoksista on vaikeampaa sanoa mitään varmaa. Tutkimusten mukaan tuulisuudessa ei ole odotettavissa suuria muutoksia Pohjois-Euroopassa, joskin syksyisin keskimääräisen tuulisuuden odotetaan hieman lisääntyvän.

Voimakkaimpien myrskyjen kokonaislukumäärän arvioidaan tulevaisuudessa laskevan Pohjois-Atlantilla. Vastaavasti trooppisilta alueilta keskileveysasteille saapuvien nk. muuntautuvien myrskyjen arvioidaan kulkeutuvan yhä pohjoisemmaksi.

Suomessa myrskyihin liittyvien tuulituhojen ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä, koska routakausi lyhenee ja sateet tulevat yhä useammin vetenä.

“Maaperän routa ankkuroi puut tiukemmin maahan, mutta syksyjen ja talvien lämmetessä routakauden pituus lyhenee ja maa on sadekausina märkä. Tällöin puut kaatuvat herkemmin myrskyissä”, Hilppa Gregow kertoo.

Kesän voimakkaisiin rajuilmoihin liittyvää tutkimusta on tehty suhteellisen vähän muuhun myrskytutkimukseen verrattuna. Olemassa olevien tutkimusten perusteella tuulenpuuskia ennustetaan esiintyvän Pohjois-Euroopan lämpimämmässä ilmastossa entistä useammin. Ilmastomallit eivät kuitenkaan kykene simuloimaan pienialaisia rajuilmoja kovin tarkasti, mikä aiheuttaa ennusteisiin epävarmuuksia.

Tuuliin, myrskyihin, rajuilmoihin ja niiden vaikutuksiin keskittyvä Ilmatieteen laitoksen raportti on kooste yhteensä 91 tutkimusjulkaisun tuloksista Euroopan ja Suomen tuulista ja myrskyistä. Raportista selviää, että tuulia ja myrskyjä tutkittaessa käytetään hyvin erilaisia aineistoja ja käsitteistö vaihtelee. Uusimpana ulottuvuutena on arvioida myrskyjä niiden aiheuttamien tuhojen avulla. Raportti antaa kattavan kuvan siitä, millaisia tuloksia viime aikoina on saatu niin menneen, nykyisen kuin tulevaisuudenkin ilmaston osalta.

Lisätietoja:

Yksikönpäällikkö Hilppa Gregow, Ilmatieteen laitos, puh. 050 598 6881, hilppa.gregow@fmi.fi

Tuulisuus, myrskyt ja niiden vaikutukset Pohjois-Euroopassa ja Suomessa -raportti on saatavilla Helda-tietokannassa.