Pohjoismaiden tunturialueet määriteltiin omaksi tundratyypiksi
Yleisesti tundralla tarkoitetaan sellaista ilmastovyöhykettä, jossa kesän lämpötila on alhainen, ja jossa puut eivät kylmyyden takia selviä. Erityyppisten tundra-alueiden määrittelystä ja alueellisesta jakaumasta ei kuitenkaan ole vallinnut yksimielisyyttä. Perinteisesti tundra on jaettu kahteen eri tyyppiin: lähellä pohjoisnapaa vallitsevaan arktiseen tundraan ja vuoristoalueiden alpiiniseen tundraan. Tyyppien rajauksen suhteen ei ole vallinnut yhteisymmärrystä, minkä seurauksena suurta osaa pohjoisista tundraylängöistä ei ole kyetty luontevasti sisällyttämään kumpaankaan tundratyyppiin. Lämpenevä ilmasto kutistaa tundra-aluetta ja muuttaa sen luonnetta monin tavoin. Uusi tundraekosysteemin luokittelu antaa entistä paremman perustan ilmastonmuutoksen seurausten alueelliseen ennakointiin ja hallintaan.
Pohjoismaiden tunturit luokiteltiin kuuluvaksi oroarktiseen tundraan
Tutkimuksessa etsittiin luonnollista, ilmastoon ja kasvillisuuteen perustuvaa jaottelua eri tundratyyppien välillä. Tutkimus keskittyi Siperian, Fennoskandian ja Keski-Euroopan vuoriston tundra-alueisiin. Kasvillisuutta analysoitiin maastomittauksien ja satelliittituotteisiin perustuvien kasvillisuuskarttojen avulla. Lisäksi säämalleista ja muun muassa Ilmatieteen laitoksen mittausasema-aineistosta kerättiin lämpötila- ja lumensyvyystilastoja.
"Näiden tietojen perusteella tundra-alueet voitiin jakaa kahden sijaan kolmeen ilmaston ja kasvillisuuden suhteen homogeeniseen ryhmään, joissa varsinkin keskitalven olosuhteet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Nämä kolme tundratyyppiä ovat arktinen (pinta-ala 5 milj. km2), oroarktinen (4.8 milj. km2), ja alpiininen (1 milj. km2) tundra", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Juval Cohen.
Arktinen tundra on ilmastoltaan kylmä ja vähäsateinen, joten kasvillisuuden täytyy selvitä pitkästä routakaudesta sekä kuivasta ja lämpimästä keväästä, mikä suosii kesävihantia varpuja (vaivaiskoivu, juolukka) ja jäkäliä. Tämä tundratyyppi vallitsee Pohjois-Venäjällä ja työntyy kielekkeenä Fennoskandian pohjoisosan laakeille ylängöille. Keski- ja Etelä-Euroopan alpiinisen vuoristotundran talvi on puolestaan leuto ja runsasluminen, joten maaperän lämpötila pysyy talvellakin lähellä nollaa tai hieman sen yläpuolella. Tämä suosii heiniä ja saroja, jotka aloittavat kasvunsa heti lumen sulaessa.
Pohjoismaiden tuntureiden oroarktinen tundra on ilmastoltaan kahden edellä mainitun tundratyypin välimuoto. Kasviyhdyskunnat ovat samankaltaiset kuin Pohjois-Venäjän arktisella tundralla, mutta poikkeavat runsaussuhteiltaan. Arktisen tundran runsaat vaivaiskoivukankaat ovat oroarktisella tundralla suhteellisen harvinaisia, kun taas tuntureilla vallitsevat ikivihreiden varpujen tai heinien luonnehtimat kangastyypit ovat Pohjois-Venäjällä vähäalaiset.
Ilmatieteen laitoksen ohella tutkimusryhmä koostui Turun yliopiston, Tromssan yliopiston – Norjan arktisen yliopiston, Lapin yliopiston, Tromssan Pohjoisen tutkimuslaitoksen (Norut), Oulun yliopiston, Uumajan yliopiston ja Norjan Luonnontutkimuslaitoksen (NINA) tutkijoista. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta sekä NordForskin Huippututkimusaloitteen "NCoE Tundra" projekti.
Lisätietoja:
Yli-intendentti: Risto Virtanen, Oulun yliopisto, puh. 0294 48 1555
Yhteyshenkilö Ilmatieteen laitokselta: Juval Cohen, puh. 050 376 4128, juval.cohen@fmi.fi