Porin Mäntyluodon mareografi 100 vuotta – vedenkorkeustietoa rannikon asukkaille, merenkulkuun ja tutkimukseen
Kuva: Pixabay.Porin Mäntyluotoon perustettiin mareografi eli meriveden korkeutta mittaava asema tammikuun 10. päivänä vuonna 1925. Vedenkorkeuden ohella Mäntyluodon mareografilla on mitattu meriveden lämpötilaa vuodesta 2002 alkaen.
"Porin mareografilta on tilastotietoa vedenkorkeuksista nyt sadan vuoden ajalta. Se on päässyt todistamaan monien myrskyjen nostattamaa merivettä sekä alhaisemman vedenkorkeuden jaksoja", kuvailee Ilmatieteen laitoksen meriasiantuntija Anni Jokiniemi.
Aseman vedenkorkeusennätys on vuodelta 1984, jolloin myrsky nosti meriveden pintaa tammikuun 14. päivänä Pohjanlahden rannikolla. Tuolloin mareografi mittasi Mäntyluodossa vedenkorkeudeksi +132 senttimetriä teoreettisen keskiveden suhteen. Alimmillaan mareografin vesi on puolestaan ollut Aapeli-myrskyssä 2.1.2019, jolloin voimakas pohjoistuuli puhalsi pitkään, ja merivesi laski alimmillaan ‒86 senttimetriin teoreettisen keskiveden suhteen.
Porin mareografi on yksi Ilmatieteen laitoksen neljästätoista meriveden korkeutta Suomessa mittaavasta asemasta. Ensimmäiset mareografit perustettiin vuonna 1887 Hankoon ja vuonna 1904 Helsinkiin. 1920-luvulla mittaustoiminta laajeni, kun Mäntyluodon mareografin lisäksi perustettiin yhdeksän uutta mareografia. Myöhemmin on perustettu mareografit vielä Raumalle vuonna 1933 ja Porvooseen vuonna 2014.
Paperirullista digitaalisiin havaintoihin
Alkuperäinen mareografi rakennettiin yhteistyössä Porin kaupungin kanssa Mäntyluodon sataman pumppuhuoneen yhteyteen. Asemaa vastaanotettaessa huomattiin, ettei rakennustöitä ollut suoritettu aivan piirustusten mukaisesti, sillä mittauskaivo oli noin metrin liian matala. Joka tapauksessa vedenkorkeusmittaukset saivat alkaa Mäntyluodon mareografilla tammikuussa 1925.
Satamalaajennusten takia mareografi siirrettiin vuonna 1969 Kallon saaren itärannalle, ja se sai paikan Merenkulkulaitoksen omistamasta luotsiaseman varastorakennuksesta. Uudelleen mareografi sai siirtyä vuonna 1989, kun Kalloon valmistui uusi mareografirakennus Merenkulkulaitoksen tuella. Nykyisellä sijainnillaan mareografi on ollut siitä lähtien.
Mareografin mittalaitteisto on uusittu useaan otteeseen. Alun perin vedenkorkeutta rekisteröivä laite piirsi havainnot paperirullalle, josta ne luettiin kerran kuukaudessa. Vuonna 1986 mareografiin asennettiin tietokonepohjainen mittalaite. Muutama vuotta myöhemmin laitteisto yhdistetiin puhelinlinjaan, josta vedenkorkeushavainnot sai digitaalisessa muodossa. Laitteistoon yhdistettiin myös puhesyntetisaattori, joten vedenkorkeushavainnot sai myös soittamalla mareografin puhelinnumeroon. Muutos alkuperäiseen järjestelmään oli suuri, sillä havaintojen saamiseksi ei tarvinnut enää käydä paikan päällä mareografirakennuksessa.
Nykyään vedenkorkeushavainnot tulevat mareografilta automaattisesti digitaalisessa muodossa, mikä mahdollistaa niiden reaaliaikaisen siirtämisen esimerkiksi verkkopalveluihin.
"Sata vuotta sitten mareografin toiminta ja arki näyttivät hyvin erilaiselta kuin nykyään. Sen tehtävä on kuitenkin edelleen sama, ja tarve vedenkorkeushavainnoille yhtä merkittävä kuin ennen", Anni Jokiniemi korostaa.
Kuten mikä tahansa laite, myös mareografi tarvitsee säännöllistä huoltoa ja aika ajoin myös korjaamista. Mareografin mittalaitteista ja vedenkorkeushavainnoista huolehtii paikallinen mareografinhoitaja, joka tekee esimerkiksi säännöllisiä tarkistusmittauksia.
Tieto meriveden korkeudesta auttaa ymmärtämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia
Merivedenkorkeus vaikuttaa muun muassa rannikolla sijaitseviin rakennuksiin ja merenkulkuun. Korkea merivesi tulvii teille ja kellareihin, kun taas matala merivesi vaikeuttaa merenkulkua ja veneilyä.
"Mareografien havaintojen perusteella parannetaan vedenkorkeusennusteita ja lasketaan, kuinka korkealle rakennukset tulisi perustaa, jotta ne eivät jää tulvan alle", meriasiantuntija Anni Jokiniemi selittää.
Lisäksi tieto meriveden korkeudesta auttaa ymmärtämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Valtamerten pinta nousee ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä nostaa vedenpintaa myös Itämerellä. Itämeren alueella vedenpinnan korkeuteen vaikuttaa myös jääkauden jälkeinen maankohoaminen, joka on voimakkaimmillaan Merenkurkussa. Aikaisemmin maankohoaminen on ollut vedenpinnan nousua voimakkaampaa Suomen rannikolla. Kiihtyessään merenpinnan nousu voi kuitenkin ylittää maankohoamisen vaikutuksen.
Selkämerellä maankohoamisen ja merenpinnan nousun odotetaan suunnilleen tasapainottavan toisensa, joten Porin mareografilla ei luultavasti havaita suuria muutoksia vedenkorkeudessa kuluvalla vuosisadalla. Kehitys riippuu kuitenkin siitä, miten päästöt lisääntyvät maapallolla. Mareografin vedenkorkeushavainnot antavat arvokasta tietoa maankohoamisen ja merenpinnan nousun kehittymisestä.