Satelliittimittaukset tuottavat valtiokohtaisia arvioita hiilipäästöistä ja hiilinieluista – Suomen tulokset yhä epävarmoja
Eri valtioiden alueilta peräisin olevat hiilipäästöt OCO-2-satelliitin avulla laskettuna vuosille 2015-2020. Laskenta perustuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen valtioiden alueilta, ja se sisältää sekä luonnolliset että ihmisperäiset päästöt ja nielut. Vihreällä värillä esitetyt alueet ovat olleet keskimäärin hiilinieluja vuosina 2015-2020, ja ruskealla värillä esitetyt hiilen lähteitä. Kuva: NASA’s Scientific Visualization Studio.Earth System Science Data -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa käytettiin Nasan OCO-2-satelliittimittauksia sekä mallinnusta, joiden avulla kartoitettiin ja esitettiin yksittäisten valtioiden hiilipäästöjä ja -nieluja. Tuloksissa Suomi näkyy vaaleanvihreällä värillä, joka kuvaa heikkoa hiilinielua. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että erityisesti pienten valtioiden tulokset ovat hyvin epävarmoja: vuosien väliset vaihtelut ja virhearviot ovat suuria.
“Satelliittimenetelmät ovat jo aiemmin osoittautuneet hyvin tarkoiksi globaalilla tasolla. Pienten valtioiden kohdalla mennään vähän äärirajoille siinä, mihin OCO-2-satelliittihavaintoja voidaan soveltaa”, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Hannakaisa Lindqvist kertoo. “OCO-2-satelliittia ei ole alun perin suunniteltu valtiokohtaisten hiilipäästöjen ja -nielujen mittaamiseen, vaan sen mahdollisuudet ja toisaalta yhteiskunnan tarve ihmisperäisten päästöjen havainnointiin ovat paljastuneet viime vuosina satelliitin ollessa jo kiertoradalla”.
Uusi tutkimustulos perustuu ilmakehän hiilidioksidimittauksiin valtioiden maantieteellisiltä alueilta. Mittaukset sisältävät sekä luonnolliset että ihmisperäiset hiilidioksidilähteet ja -nielut. Tutkimusmenetelmä on siis erilainen kuin kansallinen kasvihuonekaasuraportointi, joka keskittyy ihmistoiminnan päästöjen arviointiin.
Euroopassa valmistellaan jo seuraavan sukupolven satelliittimissiota, usean satelliitin Copernicus CO2M-laivuetta. CO2M-mission tavoitteena on tehdä riippumattomia arvioita valtioiden hiilipäästöistä ja -nieluista. Näin voidaan osoittaa, pienenevätkö päästöt Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. CO2M-satelliitit suunnitellaan siten, että päästöarviot onnistuvat pienillekin valtioille, kuten Suomelle.
Tutkimukseen osallistui yli 60 tutkijaa kansainvälisesti. Erikoistutkija Rigel Kivi Ilmatieteen laitokselta osallistui tutkimukseen kasvihuonekaasumittauksilla Sodankylän Arktisen avaruuskeskuksen TCCON (Total Carbon Column Observing Network) -asemalla. “Sodankylän mittaukset ovat avainasemassa, jotta voidaan varmistaa satelliittimittausten luotettavuus korkeilla leveysasteilla, kuten Suomessa”, Rigel Kivi selventää.
Ilmatieteen laitoksen satelliittivalidointimittauksia on tehty Sodankylässä vuodesta 2009 alkaen, ja ne ovat osa useiden kansainvälisten satelliittien validointia.
Lisätietoja:
Ryhmäpäällikkö, tutkimusprofessori Hannakaisa Lindqvist, Ilmatieteen laitos, puh. 040 7255 651, hannakaisa.lindqvist@fmi.fi
NASAn uutinen tutkimuksesta 7.3.2023 (englanniksi)
Tutkimus on saatavilla Earth System Science Data -tiedelehdessä.
Tutkimuksen viite: Byrne, B., Baker, D. F., Basu, S., Bertolacci, M., Bowman, K. W., Carroll, D., Chatterjee, A., Chevallier, F., Ciais, P., Cressie, N., Crisp, D., Crowell, S., Deng, F., Deng, Z., Deutscher, N. M., Dubey, M. K., Feng, S., García, O. E., Griffith, D. W. T., Herkommer, B., Hu, L., Jacobson, A. R., Janardanan, R., Jeong, S., Johnson, M. S., Jones, D. B. A., Kivi, R., Liu, J., Liu, Z., Maksyutov, S., Miller, J. B., Miller, S. M., Morino, I., Notholt, J., Oda, T., O'Dell, C. W., Oh, Y.-S., Ohyama, H., Patra, P. K., Peiro, H., Petri, C., Philip, S., Pollard, D. F., Poulter, B., Remaud, M., Schuh, A., Sha, M. K., Shiomi, K., Strong, K., Sweeney, C., Té, Y., Tian, H., Velazco, V. A., Vrekoussis, M., Warneke, T., Worden, J. R., Wunch, D., Yao, Y., Yun, J., Zammit-Mangion, A., and Zeng, N.: National CO2 budgets (2015–2020) inferred from atmospheric CO2 observations in support of the global stocktake, Earth Syst. Sci. Data, 15, 963–1004, https://doi.org/10.5194/essd-15-963-2023, 2023.
