Tutkimus: Pohjois-Euroopan myrskyjen määrässä ei ole tapahtunut pitkän ajan muutosta vuosina 1980–2019
Pohjois-Euroopan myrskyt esiintyvät pääosin talvella, ja kylmän vuodenajan myrskyt ovat lämpimän vuodenajan myrskyjä voimakkaampia ja laajempia. Kuva: Pauli Jokinen.Tutkimuksessa tarkasteltiin Pohjois-Euroopan matalapaineiden ja myrskyjen ilmastollisia piirteitä ERA5-uusanalyysin avulla. Tutkimuksessa luokiteltiin erikseen kaikki matalapaineet ja myrskyt. Myrskyllä tarkoitetaan sellaista matalapainetta, johon liittyy voimakkaita tuulia – tutkimuksessa ei siis käsitelty rajuilmoja. Tutkimuksessa selvisi, että vuosien välinen vaihtelu on suurta. Tutkimus osoitti yleisesti tiedetyn kausivaihtelun; myrskyt esiintyvät pääosin talvella. ”Yllättävämpi tulos oli, että kausivaihtelua ei ollut nähtävissä kaikkien matalapaineiden määrässä”, kertoo tutkija Terhi Laurila. Joka vuosi Pohjois-Euroopan alueella on keskimäärin 149 matalapainetta, joista 23 % on voimakastuulisia eli myrskyjä. Tammikuussa ja helmikuussa myrskyjä on 5–6 kuukaudessa, kun taas toukokuusta heinäkuuhun myrskyjä ei ole keskimäärin yhtään.
Myrskyt ovat helpommin ennustettavia kylminä vuodenaikoina
Tutkimuksessa selvitettiin myös myrskyjen rakennetta sen kehittyessä sekä tekijöitä, jotka edeltävät myrskyjä. Kun myrsky kehittyy, sen minimipaine laskee, vaakasuuntaiset paine- ja lämpötilaerot kasvavat ja tuulet voimistuvat. Samalla kovimpien tuulten sijainti siirtyy ja laajenee lämpimästä sektorista kylmän rintaman taakse. ”Kylmän vuodenajan myrskyihin liittyy voimakkaampia tuulia ja paine- sekä lämpötilaeroja kuin lämpimän vuodenajan myrskyihin. Kovien tuulten alue on kylmänä vuodenaikana laajempi”, Laurila kertoo. Edeltävien tekijöiden vaikutusta myrskyn voimakkuuteen tutkittiin niin kutsutulla parviherkkyysanalyysilla, jossa korkeampi herkkyys tarkoittaa vahvempaa yhteyttä. Kylmän vuodenajan myrskyjen herkkyys on korkeampi kuin lämpimän vuodenajan myrskyjen. Tämä viittaa siihen, että myrskyt ovat mahdollisesti paremmin ennustettavissa kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. Tutkittavista edeltävistä tekijöistä suurin vaikutus myrskyn voimakkuuteen oli alailmakehän vaakasuuntaisella lämpötilaerolla. Näin ollen vaakasuuntainen lämpötilaero on tärkeä muuttuja myrskyn voimakkuuden ennustamisessa.
Lisätietoja:
tutkija Terhi Laurila, Ilmatieteen laitos, p. 050 4648812, terhi.laurila@fmi.fi Laurila, T. K., Gregow, H., Cornér, J., and Sinclair, V. A.: Characteristics of extratropical cyclones and precursors to windstorms in northern Europe, Weather and Climate Dynamics, 2, 1111-1130, https://doi.org/10.5194/wcd-2-1111-2021, 2021. Tieteellinen artikkeli on luettavissa täällä.