Ikiroudan sulamisen tilaa ja sulamisen vaikutuksia selvitetään uudessa hankkeessa

Ilmaston lämpenemisen seurauksena ikirouta sulaa kiihtyvää tahtia. Sulava maa vapauttaa hiilidioksidia ja metaania, jotka kasvihuonekaasuina kiihdyttävät ilmastonmuutosta edelleen. Ikirouta tarkoittaa vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan alle nollan celsiusasteen olevaa maa- tai kallioperää.

Nimestään huolimatta ikirouta ei ole ikuista, vaan sitä muodostuu ja sulaa ilmaston- ja ympäristönmuutosten vaikutuksesta. Lähes neljännes pohjoisen pallonpuoliskon maa-alasta on ikirouta-aluetta, mutta ikiroutaa esiintyy myös Etelämantereella ja korkeiden vuoristojen alueella kuten Alpeilla.

IBA-Ikirouta hanke selvittää ikiroudan sulamisen tilaa, prosesseja ja sulamisen vaikutuksia ja riskejä sekä mallintamista Pohjoismaiden ja Venäjän arktisella alueella. Ikiroudan sulaminen vaikuttaa ilmastoon, ympäristöön ja ekosysteemeihin, ja saattaa edistää uusien tarttuvien tautien leviämistä. Sulavasta maasta tiedetään vapautuneen myös ikivanhoja viruksia.

Ikiroudan sulaminen aiheuttaa maan vajoamista ja rapauttaa arktisen alueen infrastruktuuria, kuten rakennuksia ja tieverkostoja. Sulaminen aiheuttaa myös merkittäviä vaikutuksia alueella asuvien ihmisten arkeen, esimerkiksi vesihuoltoon ja ruokaturvallisuuteen. Ikiroudan sulaminen vaikuttaa myös ihmisten henkiseen hyvinvointiin, koska muutokset arjessa ja elinkeinoissa ovat näkyviä ja konkreettisia.

”Ilmasto Arktisella alueella lämpenee muita alueita nopeammin erilaisten takaisinkytkentämekanismien vaikutuksesta. IBA-Ikirouta-hankkeessa tuotetaan kattava yhteenveto ikiroudan sulamiseen liittyvistä kysymyksistä. Laajaa monialaista analyysiä varten järjestään kansainvälisiä työpajoja Suomessa, Islannissa, Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Venäjällä, joissa viimeisin ikirouta-aineisto kootaan yhteen ja sen merkitystä arvioidaan”, kertoo hanketta koordinoiva vanhempi tutkija Outi Meinander Ilmatieteen laitokselta.

”Tulosten hyödyntäjiä ovat esimerkiksi arktisen ja Itämeren alueen yhteistyöfoorumit, kuten Arktinen neuvosto”, jatkaa professori Mikael Hildén Suomen ympäristökeskuksesta.

Ilmatieteen laitos koordinoi hanketta yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Toteuttamisesta vastaavat lisäksi Svalbard Integrated Arctic Earth Observation System (SIOS), johtaja prof. Heikki Lihavainen, sekä Helsingin yliopiston PAN-EURASIAN EXPERIMENT (PEEX) -ohjelma, dosentti Hanna Lappalainen. Hankkeen verkostossa ovat mukana myös ympäristöministeriöstä eristyisasiantuntija Kaarle Kupiainen ja Pohjoismainen Nordic Snow Network -hanke. NordSnowNet on Ilmatieteen laitoksen Arktisen Avaruuskeskuksen tohtori Ali Nadir Arslanin koordinoima hanke, jossa on mukana pohjoismaisia Ilmatieteen laitoksia ja yliopistoja sekä tutkimuslaitoksia Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista, Tanskasta, Grönlannista ja Virosta. NordSnowNet on avoin verkosto, johon ovat tervetulleita kaikki pohjoismaisten toimijoiden lumitutkijat.

IBA-Ikirouta-hanke alkaa marraskuun 2020 aikana ja kestää vuoden 2022 loppuun. Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön hallinnoimalla Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyön määrärahalla (IBA). Sen tarkoituksena on tukea kansallisia tavoitteita Itämeren alueen yhteistyössä sekä Suomen arktisen strategian ja hallituksen Venäjä-politiikan toimeenpanoa.

Lisätietoja:

Vanhempi tutkija, FT Outi Meinander (hankkeen koordinaattori, yleinen toteutus, arktisen ympäristömuutoksen takaisinkytkentämekanismit), Ilmatieteen laitos, p. +358 50 569 8900, outi.meinander@fmi.fi Professori Mikael Hildén (ilmastopoliittiset kysymykset), Suomen ympäristökeskus, p. + 358 295 251 173, mikael.hilden@syke.fi TkT Ali Nadir Arslan (Nordic Snow Network), Ilmatieteen laitos, p. +358 50 320 3386, ali.nadir.arslan@fmi.fi Professori Heikki Lihavainen (SIOS), SIOS Huippuvuoret, p. +47 47 648 242, director@sios-svalbard.org Dosentti Hanna Lappalainen (Pan-Eurasian Experiment PEEX -ohjelma ja Venäjä-yhteistyö), Helsingin yliopisto, p. +358 50 434 1710.