Otsonikerroksen suojeleminen hidastaa ilmastonmuutoksesta johtuvaa lämpenemistä
Kuva: Shutterstock.Yläilmakehän otsonikerros suojaa maapalloa haitalliselta auringon ultraviolettisäteilyltä. Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä rajoitettiin Montrealin pöytäkirjassa vuonna 1987. Montrealin pöytäkirjaa pidetään oikeutetusti esimerkkinä onnistuneesta kansainvälisestä yhteistyöstä. Se sitoutti maailman maat otsonikerrosta tuhoavien aineiden käytön asteittaiseen lopettamiseen, mikä mahdollisti otsonikerroksen elpymisen alkamisen ja suojelee kaikkea elämää maapallolla.
Tähänastisten saavutusten lisäksi otsonipäivänä katsotaan myös tulevaisuuteen, jotta Montrealin pöytäkirjan mukaiset toimet syvenisivät ja nopeutuisivat. Montrealin pöytäkirjaan myöhemmin liitetty Kigalin sopimus pyrkii vähentämään HFC-yhdisteiden tuotantoa ja kulutusta. HFC-yhdisteet ovat ilmastoa lämmittäviä voimakkaita kasvihuonekaasuja, joita on käytetty korvaamaan otsonia tuhoavia aineita jäähdytyslaitteistoissa.
"Kigalin sopimuksen yleismaailmallinen ratifiointi ja täysi täytäntöönpano olisi nyt erittäin tärkeää. HFC-yhdisteiden vähentäminen voisi arvioiden mukaan lieventää maapallon globaalia lämpenemistä jopa 0,5 asteella vuoteen 2100 mennessä. Energiatehokkuuden lisääminen voisi mahdollisesti kaksinkertaistaa tämän luvun", tutkija Kaisa Lakkala korostaa.
YK:n otsoniraporttia työstetään parhaillaan Suomessa
YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ympäristövaikutusten arviointipaneeli (Environmental Effects Assessment Panel, EEAP) kokoontuu Lammin biologisella tutkimusasemalla 13.‒22.9.2024 ja työstää uusinta otsonikadon, auringon ultraviolettisäteilyn ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia arvioivaa raporttiaan. Raportin tarkoituksena on informoida Montrealin pöytäkirjan sopimusosapuolia siitä, missä määrin otsonikerroksen suojelemiseen tähdänneet päätökset ja ilmastotoimet näkyvät ympäristömme tilassa.
Napa-alueiden otsonikato vaikuttaa ilmakehään ja maanpinnan saavuttavan UV-säteilyn määrään.
"Ilmakehän otsoni, UV-säteily ja ilmastonmuutos ovat kytköksissä toisiinsa ja niillä on monisyisiä yhteisvaikutuksia. Suomessa, kuten muilla maapallon pohjoisilla alueilla, vaikutukset tulevat esiin erityisesti lumipeitteen ja merijään laajuudessa ja kestossa, ikiroudan sulamisessa ja aiemmista poikkeavissa sään vuodenaikaisvaihteluissa", tutkija Anu Heikkilä selittää.
Ilmatieteen laitos mittaa otsonia Suomessa
Ilmatieteen laitos tekee monipuolisia otsonimittauksia Sodankylässä. Luotausten avulla seurataan sekä otsonin lyhytaikaista että monivuotista kehitystä.
"Sodankylässä on mitattu merkittävää otsonikatoa esimerkiksi keväällä 2020. Otsonimittausten perusteella pystytään arvioimaan, onko ennuste otsonikerroksen toipumisesta toteutumassa", sanoo erikoistutkija Rigel Kivi.
Otsonin pystyjakauman mittaamiseen käytetään pienikokoista anturia, joka nostetaan noin 30‒35 kilometrin korkeuteen säähavaintopallolla. Ilmatieteen laitoksella on luotausten lisäksi käytössä spektroradiometrejä, jotka mittaavat päivittäin otsonin kokonaismäärää Sodankylässä ja Helsingissä. UV-indeksiä mitataan seitsemällä mittausasemalla ympäri Suomea.
Ilmatieteen laitos seuraa myös Etelämantereen otsonitilanteen kehittymistä argentiinalais-suomalaisena yhteistyönä Marambion tutkimusasemalla, jossa mitataan mm. UV-säteilyä ja otsonia. Lisäksi Ilmatieteen laitos osallistuu aktiivisesti Euroopan avaruusjärjestö ESAn otsonin ilmastonmuutosaloitteeseen ja EU:n Copernicus Climate Change -projektiin luomalla pitkän aikavälin tietokokonaisuuksia otsoniprofiileista ja arvioimalla otsonin kehitystä.
Lisätietoja:
Tutkija Kaisa Lakkala, Ilmatieteen laitos, kaisa.lakkala@fmi.fi, puh. 040 747 6792
Tutkija Anu Heikkilä, Ilmatieteen laitos, anu.heikkila@fmi.fi, puh. 050 338 4854
Erikoistutkija Rigel Kivi, Ilmatieteen laitos, rigel.kivi@fmi.fi, puh. 040 542 4543