Ilmastonmuutos voimistaa Suomen helleaaltoja

Jos maapallo lämpenisi teollistumista edeltävään aikaan verrattuna kahdella asteella, hellejaksopäivien lukumäärä Suomessa olisi tuolloin 4–10 kertaa niin suuri kuin 1900-luvun lopulla. Absoluuttinen muutos on suurin Etelä-Suomessa mutta suhteellinen muutos pohjoisessa. Hellejaksojen ankaruutta kuvaava kesän yhteenlaskettu hellelämpösumma suurentuisi vieläkin enemmän. Sellainen kuuma hellejakso, jollainen koettiin 1900-luvun lopun ilmastossa kerran 10 vuodessa, esiintyisi tuollaisessa tulevaisuuden ilmastossa jo keskimäärin joka toisena kesänä.

Helteet riippuvat maailmanlaajuisen lämpenemisen voimakkuudesta

Tutkimuksessa arvioitiin 25 ilmastonmuutosmallin tulosten perusteella helteitten esiintymistä sellaisessa ilmastossa, jossa maapallon keskilämpötila oli kohonnut 0,5, 1,0, 1,5 tai 2,0 asteella teollistumista edeltävään aikaan nähden.

Puolen asteen nousu saavutettiin 1900-luvun lopulla ja yhden asteen nousu 2010-luvulla. Kansainvälisten ilmastosopimusten tavoitteena taasen on pysähdyttää lämpeneminen tulevaisuudessa mieluiten puolentoista mutta viimeistäänkin kahden asteen tasolle.

Hellejakson pituus on vähintään kolme päivää

Hellejaksoksi luokiteltiin tutkimuksessa sellainen ajanjakso, jona vuorokauden keskilämpötila ylitti 20 asteen rajapyykin vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä. Vuorokauden keskilämpötila riippuu paitsi päivän kuumuudesta myös yön lämpötilasta, joten se kuvaa parhaiten helteen tukahduttavuutta. Hellejakson ankaruuden mittana toimii hellelämpösumma, joka saadaan laskemalla yhteen kaikki kynnyslämpötilan ylitykset hellejakson aikana. Hellelämpösumma riippuu siten sekä hellejakson pituudesta että jaksoon sisältyvien päivien kuumuudesta.

1,5 ja 2 asteen lämpenemisellä on huomattava ero

Tosi tukalia helleaaltoja esiintyi 1900-luvun lopun ilmastossa laskennallisesti vain kerran 50 vuodessa. 2010-luvun ilmastossa näin kovien helteitten vuotuinen esiintymistodennäköisyys oli kohonnut 4–6 prosenttiin. 1,5 asteen lämpenemisen tasolla todennäköisyydeksi saatiin Lappia lukuun ottamatta hieman yli 10 % ja 2 asteen tasolla jo noin 20 %. Nähdään siis, että ilmastonmuutosta torjumalla tällaisten tosi äärimmäisten helteitten yleistymistä voidaan huomattavasti hillitä. Moni lomailija ja matkailuyrittäjä voi iloita lisääntyvästä lämmöstä. Ylenmääräisestä kuumuudesta aiheutuu kuitenkin pahoja ongelmia muun muassa heikkokuntoisille vanhuksille, sydänvikaisille, kuivuudesta kärsiville pelloille ja metsille sekä monille viileään ilmastoon sopeutuneille eläimille.

Työ on saanut rahoitusta Suomen Akatemian HEATCLIM-, CHAMPS-, FINSCAPES- ja LEGITIMACY-tutkimushankkeista.

Lisätietoja:

Tutkimus on vapaasti luettavissa Geophysica-lehden verkkosivustolla. Tutkija Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitos Puh: 029 539 4128 kimmo.ruosteenoja@fmi.fi Erikoistutkija Kirsti Jylhä Ilmatieteen laitos Puh: 029 539 4125 kirsti.jylha@fmi.fi Tutkimusartikkelin viite: Ruosteenoja, K. and K. Jylhä, 2023: Heatwave projections for Finland at different levels of global warming derived from CMIP6 simulations. Geophysica, 58, 47-75. Tätä tutkimusta edeltävä, koko Euroopan helleilmastoa tarkasteleva tutkimus ilmestyi keväällä 2023. Tuossa tutkimuksessa hellepäivälle käytetty kynnyslämpötila ei kuitenkaan ollut kiinteä vaan vaihteli Euroopan eri alueilla vallitsevan ilmaston mukaan. Sen tähden näissä kahdessa tutkimuksissa saadut tulokset eivät ole samoja vaan täydentävät toisiaan.