Revontulikamerat
Revontulifysiikan tutkimuksessa käytetään useita erilaisia mittalaitteita, ja yksi tärkeimmistä maanpintainstrumenteista on revontulikamera. Kameroissa käytetään erikoisoptiikkaa, jotta yhteen kuvaan saadaan mahtumaan koko taivaankansi kerralla. Revontulikameran kuva kattaa 110 km:n korkeudella noin 300 km:n säteisen ympyränmuotoisen alueen.
Ilmatieteen laitoksella on ollut käytössään useantyyppisiä revontulikameroita. Ensimmäiset kamerat, jotka otettiin jatkuvaan käyttöön 1970-luvun alussa, kuvasivat pallopeilistä heijastuneen taivaankannen tavalliselle valokuvausfilmille.
Talven 96-97 aikana otettiin käyttöön uudet, kalansilmälinssin läpi kuvaavat digitaaliset revontulikamerat. Ne sijoitettiin modernisoiduille tietoliikenneyhteyksin varustetuille asemille. Tämä mahdollistaa keskitetyn ohjauksen suoraan Ilmatieteen laitokselta käsin. Kameraverkkomme kuvaa Suomen yläpuolista taivasta joka talviyönä. Kameroiden tuoreimpia kuvia pääsee talvikaudella katsomaan ISES-avaruussääkeskuksen sivustolta.
Ilmatieteen laitoksen revontulikamerat sijaitsevat Helsingissä, Nyrölässä, Muoniossa, Kevolla, Kilpisjärvellä ja Huippuvuorten Longyearbyenissä. Lisäksi Ilmatieteen laitoksen hallinnoimaan MIRACLE-havaintoverkkoon saadaan kuvia myös muutamista muiden tahojen omistamista revontulikameroista.
Revontuliasema
Revontulikamera on asennettu asemarakennuksen sisälle läpinäkyvän suojakupolin alle. Aseman tietokone ohjaa kaikkea toimintaa ohjaustiedostojen mukaisesti. Jokainen asema kuvaa vuorokauden pimeänä aikana, ja kuvien väli on normaalisti 20 sekuntia. Pimeä aika määritellään siten, että Auringon on oltava riittävän paljon horisontin alapuolella. Auringon sijainti kullakin hetkellä lasketaan aseman maantieteellisten koordinaattien, päivämäärän ja kellonajan avulla.
Koska tietokoneen ohjaustiedostoja on helppo muuttaa, toimintaa voidaan muuttaa jotain tiettyä mittaustarkoitusta varten. Esimerkiksi kuvausväli voidaan lyhentää kymmeneen sekuntiin, kun tilastojen mukaisesti revontulia esiintyy todnnäköisemmin.