Valitse oikea kasvi oikealle kasvuvyöhykkeelle

Suomi jaetaan kasvillisuudeltaan kahdeksaan vyöhykkeeseen hedelmäpuiden ja puuvartisten koristekasvien menestymisen perusteella. Tämä kasvuvyöhykejako on päivitetty viimeksi 1980-luvulla.

Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi kasvillisuuden tulee kestää lumi- ja routaolosuhteita. Kylmistä talvistamme on kasvillisuudelle toisaalta myös hyötyä, sillä etelän kasvitaudit ja tuholaiset eivät selviydy pakkasistamme.

Kasvukauden pituus ja talven olosuhteet määräävät

Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan ja talviolosuhteisiin. Ns. normipakkanen vaikuttaa talviolosuhteisiimme. Se lasketaan keskiarvona kolmesta kylmimmästä lämpötilan vuorokausiminimistä 30 vuoden ajalta.

Kasvien menestymiseen vaikuttaa myös se, missä vaiheessa kasvukautta routa sulaa. Roudan haittoja voidaan torjua puiden juurille asetetuilla katteilla.

Vesistöjen läheisyys leudontaa

Paikallisilmastolla on myös merkittävä vaikutus, sillä vesistöjen läheisyys leudontaa ilmastoa. Meret lievittävät kovimpia pakkasia keskitalvellakin, Etelä-Suomen suuret ja syvät järvet lähelle joulua. Järvet karkottavat kukkimisaikojen halloja. Esimerkiksi Kanta-Hämeen suurjärvien seutu muodostaa kakkosvyöhykkeen saarekkeen keskellä kolmosvyöhykettä.

Alueen maastonmuodot vaikuttavat lähellä maanpintaa olevaan ilmakerrokseen eli pienilmastoon. Syviin laaksoihin kerääntyy kylmää ilmaa niin kesällä kuin talvella, kun taas kukkulat ovat niin kesän hallaöinä kuin kovilla talvipakkasilla ympäristöään lämpimämpiä.

Havupuut suojaavat

Myös kasvillisuus vaikuttaa pienilmastoon. Havupuiden reunustamat aukeiden pohjois- ja itäreunat ovat erityisen lämpimiä päiväsaikaan, sillä niissä auringon säteilyenergiaa muuttuu runsaimmin havaittavaksi lämmöksi. Puiden alla ollaan parhaiten suojassa sekä kovilta pakkasilta että halloilta, mutta päivällä varjoisuudesta on haittaa.

Muokatut maat ja mineraalimaat ovat vähemmän hallanarkoja kuin turvemaat tai heinikot. Järveen viettävä lounaisrinne hietamaalla, ylä- eli koillispuolellaan havumetsä, lienee paikallisilmastollinen ihannepaikka puutarhalle.

Yhteiskunnalle ja viljelijälle on suuri merkitys sillä, että viljelyyn valitaan sellaisia lajeja ja lajikkeita, joilla on mahdollisuus menestyä kasvupaikoillaan. Jos viljelyyn valitaan oikeanlaisia kasveja, niistä saadaan hyvä tuotto runsaan ja vakaan sadon muodossa. Käytännön hyötyä tulee sekä viljelijälle että koko kansantaloudelle.

Ilmastonmuutos muuttaa kasvuvyöhykkeitä

Nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen johdosta tällä sivulla esitelty kasvuvyöhykejako on väistämättä vanhentunut.

Ilmastonmuutos siirtää Suomen kasvuvyöhykkeitä vähitellen kohti pohjoista kasvukausien pidetessä ja lämmetessä. Eteläiset kasvuvyöhykkeet laajenevat samalla kuin pohjoiset kutistuvat. Samalla talvipakkaset lieventyvät keskimäärin, joka saattaa vähentää kasvien talviaikaisia vaurioita. Toisaalta sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus ja helle, yleistyvät sekä esimerkiksi talven aikaiset leudot jaksot saattavat esiintyä jatkossa yhä useammin. Myös suojaava lumipeite vähenee, mikä voi altistaa kasvustot vaurioille. Ilmastonmuutoksen myötä myös kasvitaudit ja tuholaiset leviävät kohti pohjoista, joka osaltaan voi kumota lämpenemisen suotuisia vaikutuksia.

Paikallisilmaston merkitys tulee säilymään suurena. Etenkin rannikkoalueet, suuret järvet, etelärinteet ja suojaisat metsiköt luovat paikallisesti suotuisia kasvuolosuhteita.

kartta Suomen kasvuvyöhykkeistä

Kasvuvyöhykkeet kartalla

1A  Suotuisan suven alue, Ahvenanmaa 1B  Mantereen paras, Lounais- ja etelärannikko Helsinki-Rauma 2  Järvien ja peltojen vyöhyke, Porista Savonlinnaan 3  Suomen perusmaisemaa, Vaasasta Kiteelle 4  Mäkiseutujen ja lakeuksien vyöhyke, Kokkolasta Joensuuhun 5  Tasankojen, soiden ja vaarojen vyöhyke, Oulusta Kolille 6  Vedenjakajamailta Lapin porteille, Kemi-Ylitornio-Kuhmo 7  Etelä- ja Keski-Lappi  8  Tunturien paljakat