Kaukokartoitus ja ilmastonmuutos
Nykytietämys hiilinielujen ja –lähteiden laajan mittakaavan paikkajakaumasta pohjoisella metsävyöhykkeellä on varsin rajallista, mikä vaikeuttaa ilmastoennusteiden laatimista ja ihmisperäisten lähteiden merkityksen arvioimista ilmastonmuutoksessa. Ilmatieteen laitos tutkii EU-rahoituksen tuella uusia innovatiivisia menetelmiä useiden erilaisten havaintosarjojen yhdistämiseksi arktisen ilmastonmuutoksen mallinnuksessa. Tavoitteena on kehittää käytössä olevia malleja niin, että ne voivat hyödyntää eri lähteistä kerättyä tietoa mm. maan käytöstä, lumipeitteen kattavuudesta ja sen ominaisuuksista yhdessä ilmakehän hiilipitoisuushavaintojen kanssa. Hankkeessa selvitetään myös kuinka yksityiskohtaista maankäyttötietoa vaaditaan Pohjois-Euraasian hiilidioksiditaseen tarkkaan määritykseen.
Ilmastonmuutosmallille syötettävät aineistot on kerätty sekä maanpintamittauksin että kaukokartoitukseen perustuvilla menetelmillä. Hiilidioksidin kulku ekosysteemissä mallinnetaan ilmakehän ja kasvillisuuden toimintaa kuvaavilla prosessimalleilla. Tuloksena hanke tuottaa vuotuisia hiilitasekarttoja pohjoisille leveysasteille (boreaalinen metsävyöhyke ja subarktinen vyöhyke). Kehitetyn menetelmän luotettavuutta testaan eritoten Suomen, Ruotsin ja Baltian maiden alueilta kerättyjen havaintojen avulla. Sodankylä-Pallas mittausaseman havainnoilla on avainasema erityisesti kaukokartoitusdatasta jalostettavien mallinnukseenkin soveltuvien tuotteiden kehittelyssä. Historiallisten satelliittiaineistojen avulla analyysia voidaan soveltaa jopa 30 viime vuoden ilmasto-olosuhteiden tutkimuksessa.
