Kesäsään tilastoja

Terminen kesä alkaa Etelä-Suomessa keskimäärin toukokuun lopulla ja kestää syyskuun puoliväliin asti. Maan pohjoisosissa kesä on yleensä noin kuukauden lyhempi sekä alusta että lopusta kuin etelärannikolla.

Termisen kesän aikan vuorokauden keskilämpötila pysyttelee +10 asteen yläpuolella. Lisätietoa termisten vuodenaikojen määrittämisestä löydät teematietoa-osiostamme. Kolmen kuukauden tilastoissa kesään kuuluvat kesä- heinä ja elokuu. Kaikkein lämpimintä on tilastollisesti heinäkuun loppupuolella eli noin kuukausi kesäpäivän seisauksen jälkeen.

Napapiirin pohjoispuolella kesään kuuluvat polaaripäivät, jolloin aurinko ei laske horisontia alapuolelle. Etelä-Suomessakin päivän pituus on juhannuksen tienoilla pisimmillään lähes 19 tuntia.

Termisen kesän ja syksyn alku keskimäärin 1981-2010

Vasemmassa kartassa on kesän alkamisen keskimääräiset ajankohdat ja keskellä syksyyn siirtymisen keskimääräinen ajankohta vertailukaudella 1981-2010. Oikeanpuoleisessa kuvassa on kesän keskimääräinen pituus.
 

Kesän alkaminen vaihtelee tavanomaisesti muutaman viikon keskimääräisen ajankohdan molemmin puolin. Varhaisimmillaan kesä on vuodesta 1961 lähtien alkanut Etelä-Suomessa 19.4. vuosina 2000 ja 1990. Maan keskivaiheilla kesä on alkanut varhaisimmillaan jo huhti-toukokuun vaihteessa, vaikka yleensä tässä vaiheessa siirrytään vasta talvesta kevääseen.  Myöhäisimmillään kesän alkaminen saattaa maan etelä- ja keskiosassa venyä kesäkuun puolelle.

Maan pohjoisosassa termisen kesän alkamisen määrittäminen ei aina ole yksinkertaista. Jo toukokuun alkupuolella vuorokauden keskilämpötila saattaa usean viikon ajan ylittää +10 asteen rajan, mutta kesäkuussa onkin koleaa ja voipa sataa luntakin. Näin on käynyt mm. vuonna 1963.

Helsingin ja Sodankylän kesät

 
Kesän (kesä-elokuun)keskilämpötilat Helsingissä vuodesta 1900 ja Sodankylässä vuodesta 1908 lähtien.

Kesän korkein lämpötila, missä ja milloin?

Taulukossa on koko maan korkein lämpötila ko. kuukautena. Paikkakunnat vaihtelevat, mutta näinkin saa käsityksen ilmastomme vaihtelevuudesta. Heinäkuussa mitataan tavallisesti (keskimäärin noin joka toinen kesä, 55%) koko kesän lämpimin arvo, mutta myös kesä- ja elokuun lämpimin arvo vetää aika usein (25 ja 20 %) yhden kesän pisimmän korren. Vuonna 2006 päästiin jokaisena kesäkuukautena yli 31 asteen, mitä ei ole tapahtunut minään muuna vuonna taulukon esittämänä aikana. Vuonna 1999 päästiin hyvin lähelle, kun elokuun ylin lämpötila jäi tasan 31 asteeseen.

Vaikka kesän korkein lämpötila on yleensä myös vuoden korkein lämpötila, ei näin kuitenkaan aina ole. Vuodesta 1961 alkaen vuosina 1984 ja 1993 koko vuoden ylin lämpötila on saavutettu jo toukokuussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helle ja halla haitaksi - luonnolle

Pitkään jatkuva helle saa kasvit kiihdyttämään haihduntaa. Jos helteeseen liittyy pitkiä sateettomia kausia, kasvit yksinkertaisesti nuutuvat. Erityisen vahingollisia kasvustolle ovat kuitenkin syksyn ja kesän hallat, joilta kasvit eivät ole turvassa maassamme edes keskikesällä.
Hallaa ennustetaan, kun maanpinnan alimman lämpötilan ennustetaan laskevan nollan alapuolelle. Ankara halla on kyseessä, kun maanpinnan alin lämpötila on alle -4 astetta. Halla on hyvin paikallinen ilmiö ja jo 1930-luvulla radiossa annettu "alavilla mailla hallanvaara" -varoitus kertoo, mistä hallailmiössä on kyse. Hallalta suhteellisen suojaisa kasvupaikka on veden läheisyys, myös kostea maa suojaa jossakin määrin.

Kesä kuumimmillaan - sateet suurimmillaan

Heinä- ja elokuussa ovat keskimääriset sademäärät kaikkein suurimmat. Se johtuu sateiden kuuroluonteisuudesta ja lämpimän ilman suuresta kosteussisällöstä. Kuitenkin matalapaineiden , korkeapaineiden erilaiset ilmamassat ominaisuuksineen ja meille suuntautuvine ilmavirtauksineen määrittävät kunkin vuorokauden sään. Sää vaihtelee toisinaan hyvinkin suuresti maan länsi-, itä- ja pohjoisosassa.

Kesäsateet noin sadalta vuodelta

Punainen viiva kuvaa vertailukauden 1981-2010 keskimääräistä sademäärää kesänaikana. Helsingissä keskiarvo on 200 mm ja Sodankylässä 196 mm.

Suurimmat kesäsateet 1900-2013


Yllä taulukossa kesän suurimmat sademäärät 1900 alkaen ja sen alapuolella kesien 1981 ja 2004 sademääräkartat. Kesä 1981 oli maan laajuisesti kaikkein sateisin vuodesta 1950 lähtien. Myös kesän 2004 sademäärät olivat useilla alueilla huomattavan runsaita.

Ei kesää ilman tuulta

Kesä on vuoden vähätuulisinta aikaa. Tilastojen mukaan myrskyraja 21 m/s ylitetään kesällä merialueillamme sangen harvoin. Kesän tuulista ehkä muistiinpainuvimpia ovatkin ukkos -ja kuuropilvien synnyttämät voimakkaat puuskat. Ukkospilviin liittyvät myös lyhytikäiset ja hyvin harvinaiset trombit, Suomen tornadot.

Auringonpaistetta ja UV-säteilyä

Monen kesälomalaisen lomatoiveena ovat varmastikin aurinkoiset säät. Ilmatieteen laitoksen tilastoihin auringonpaisteen määrä kirjataan tunteina kuukaudessa. Näistä tilastoista ja ilmatieteen laitoksen tiedotteista ja kuukauden sääyhteenvedoista käy ilmi, paistoiko aurinko tavallista enemmän vai vähemmän.

Auringon säteily koostuu näkyvän valon lisäksi mm. näkymättömistä ultravioletti- eli UV-säteistä. UV-säteily on pieninä annoksina ihmiselle tarpeellista mutta yliannostus syntyy helposti mikä voi aiheuttaa useita terveyshaittoja. Suurin osa auringon UV-säteilystä pysähtyy yläilmakehän otsoniin, mutta sen vähentyessä yhä suurempi osa haitallisesta UV-säteilystä pääsee maanpinnalle erityisesti napa-alueilla. Skandinavian alueella yläilmakehän otsonimäärä on vähentynyt etenkin kevättalvella. Ilmatieteen laitoksen UVI-palvelu tarjoaa koko maailman kattavan UV-säteilyennusteen. Ennuste annetaan kansainvälisesti käytetyn ns. UV-indeksin muodossa sekä www-sivuillamme että mobiilipalveluna.

Kesällä paistaa eniten, mutta missä?

Usein käydään keskustelua, mikä on Suomen aurinkoisin kaupunki. Auringonpaistetta ei kuitenkaan ole mitattu koskaan kaikissa kaupungeissa, ja nykyisin esimerkiksi Vaasasta ei enää saada mittauksia. Kuitenkin rannikkokaupungit ovat kaikki hyvässä asemassa, sillä siellä aurinko paistaa sisämaata enemmän. Jos kaupungeista puhutaan, niin Kotkan jälkeen Maarianhamina on seuraavana touko-elokuun paistesummissa. Molemmista summariveistä nähdään, että ulkomerellä paistaa eniten. Näistä "puuttuvista" tilastoistamme huolimatta suomme myös mm. Naantalille, Hangolle, Raumalle ja Porille ilon mainostaa itseään Suomen aurinkoisimmiksi paikoiksi. Kotka Rankin havainnnot vetävät pisimmän korren manner-Suomen rantakaupungeista, mutta Rankin saari sijaitsee jo merellä, jolloin sen mittaukset liioittelevat hieman itse Kotkan kaupungin tilannetta. Kuuropilvet kasvavat helposti sisämaassa, vaikka saaristossa ja aivan rantaviivalla yhä aurinko paistaa. Tämä pätee erityisesti keväällä ja alkukesällä. Kylmän meriveden aikana mereltä puhaltava merituuli viilentää ilmaa rannikolla.

Uudet interaktiiviset ilmastokuvaajat

  • Viimeisen 30 vrk:n sää: Menneiden 30 vuorokauden lämpötila- ja sademäärätietoja on valittavissa 30 eri kunnasta.
  • Tilastoja vuodesta 1961: Kuukausi-, vuodenaika- ja vuosiaikasarjoja on nykyään saatavilla interaktiivisina kuvaajina. Voit valita sinua lähimmän kunnan 30 vaihtoehdosta eri puolilta maata. Kuvaajasta voi valita joko lämpötila- tai sademääräpoikkeaman vuodesta 1961 alkaen. Hila-aineistosta tuotettu data ja itse kuvaaja on ladattavissa myös koneellesi.
  • Karttoja vuodesta 1961: Karttoja menneiden kuukausien, vuodenaikojen ja vuosien keskilämpötiloista, sademääristä ja niiden poikkeamista on saatavilla vuodesta 1961 alkaen.