Sääennusteet ovat parantuneet viime vuosina

Ilmatieteen laitoksella seurataan sääennusteiden osuvuutta. Tärkeimmät suureet ovat lämpötila ja sade maa-alueilla sekä kova tuuli merialueilla. Sääennusteet ovat parantuneet aikaisemmista vuosikymmenistä, koska meteorologien osaaminen on kehittynyt ja sääennustusmallit ovat parantuneet.

Sääennustusmallien osuvuus vaihtelee koko ajan samoin kuin sääkin. Talvisessa matalapaineessa ovat lämpötila-, pilvisyys-, sade- ja tuuliennusteet hyviä. Kesäinen matalapaine taasen usein huonontaa niitä, ja ne ovat parhaimmillaan kesällä korkeapaineen aikaan. Syksyllä ja keväällä hankaluutta ennustamiseen tekee sään nopeat muutokset esimerkiksi voimakkaissa lämpenemisissä ja kylmän purkauksissa.

Vaativinta on ennustaa lämpötilaa kylmässä pakkaskorkeapaineessa. Lämpötilaerot voivat samalla paikkakunnalla talvisin olla pilvisyydestä, tuulesta riippuen helposti yli 10 astetta. Myös topografia eli maastonmuodot vaikuttavat. Esimerkiksi tunturin laella on usein usean asteen lauhempaa kuin tunturin alapuolisessa laaksossa.

Ennusteiden osuvuus heikkenee ennustusjakson pituuden kasvaessa.

Lämpötilaennusteissa yhden vuorokauden ennusteet osuvat oikeaan yli 80 prosentin tarkkuudella. Nykyiset kahden vuorokauden ennusteet ovat yhtä hyviä kuin kymmenisen vuotta sitten. Parhaimmillaan lämpötilaennusteet ovat talvella matalapaineen ja kesällä korkeapaineen aikaan.

Lämpötilaa on vaikeampi ennustaa rannikolle kuin sisämaahan. Pieni tuulen suunnan muutos voi muuttaa lämpötilaa usealla asteella. Meri ja osittain myös järvetkin vaikuttavat sateisuuteen.

 Kuva 1: Lämpötilaennusteiden osuvuus vuodesta 2007 lähtien.

 
Sade-ennusteet ovat suunnilleen yhtä hyviä kuin lämpötilaennusteet. Vaihteleva säätyyppi ja kesäiset kuurosateet heikentävät sade-ennusteita. 

Kuva 2: Sateen ennustettavuus tunteina etukäteen.

Ilmatieteen laitos raportoi ennusteiden osuvuudet liikenne- ja viestintäministeriölle vuosittain.

Miksi ennusteet ovat parantuneet?

Ennusteiden osuvuus on parantunut, koska meteorologit ovat entistä osaavampia. Myös sääennustusmallit ja havaintomenetelmät ovat kehittyneet. Sääennustusmalleja on parantaneet meteorologian yleinen kehitys tieteenalana että tietokoneiden laskentakapasiteetin kasvu. Nykyään voidaan sääennustusmallia laskea huomattavasti tarkemmin kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin laskentapisteiden etäisyys oli koko maapallon kattavissa yli 100 kilometrin, kun nykyisin se on 10 kilometrin, alueellisissa malleissa jopa 2-3 kilometrin luokkaa. Tämä on tehokkaampien tietokoneiden ansiota. Sääennustusmallien käyttökelpoisuus pidentyy yhden päivän verran vuosikymmenessä.

Suomessa tutkimus on lisännyt tietoa erityisesti lyhytikäisistä voimakkaista sääilmiöistä kuten voimakkaista tuulen puuskista, rakeista ja rankkasateista viimeisten vuosien aikana. Se on parantanut erityisesti alle vuorokauden sääennusteita vaarallisissa säätilanteissa.