Ennustamisen ominaispiirteet vuodenajoittain
Siihen, kuinka hyvin sääennuste osuu keskimäärin oikein, vaikuttaa muun muassa sääennusteen pituus, ennustettavien ilmiöiden koko, vallitseva säätyyppi ja vuodenaika. Jokaisella vuodenajalla on omat erikoisuuteensa, jotka tekevät sääennusteiden tekemisestä haasteellisempaa. Talvella matalapainesäässä on yleensä helpompi tehdä ennusteita. Kesällä ennusteet ovat parhaimmillaan korkeapaineen vallitessa.
Talvella lämpötila vaihtelee paikallisesti paljon
Talvella säätä on helpointa ennustaa silloin, kun Suomi kuuluu matalapaineen alueeseen. Tällöin lämpötilan ajallinen ja paikallinen vaihtelu on pientä ja sää on yleensä pilvistä. Näissä tilanteissa meteorologi joutuu miettimään lähinnä sadealueiden tarkkaa reittiä ja ajoitusta.
Korkeapaine on hankalampi säätyyppi. Kesäaikaan korkeapaine tarkoittaa useimmiten aurinkoista ja poutaista. Auringon lämmitys ja laskeva liike hävittää pilvet. Talvella näin ei välttämättä käy, sillä aurinko ei lämmitä tarpeeksi, jotta pilvet häviäisivät, vaikka korkeapaineelle tyypillistä laskevaa liikettä olisikin. Jos pilvisyysennuste epäonnistuu, myös lämpötilaennuste epäonnistuu, sillä korkeapaineessa lämpötilan paikallinen vaihtelu on suurta. Talvisessa korkeapaineessa ilmamassa on kylmää, jolloin vaihtoehdot voivat olla; pilvistä ja noin 5 astetta pakkasta tai selkeää ja yli 20 astetta pakkasta.
Myös topografialla eli maastonmuodoilla on merkitystä lämpötilan vaihteluun. Erityisesti heikkotuulisessa korkeapaineessa tunturin laella on monesti useita asteita lauhempaa kuin tunturin alapuolisessa laaksossa. Tällöin laaksossa pakkasta voi olla 25 astetta, mutta tunturin laella vain 10 astetta. Toisaalta ylempänä tuulee voimakkaammin, jolloin lämpötilan ja tuulen yhteisvaikutus voi olla sama.
Pilvisyyden ja topografian lisäksi myös meren läheisyys vaikuttaa lämpötilaan. Niin kauan kuin meri on sula, se lämmittää lähialueita erityisesti, jos tuuli puhaltaa mereltä päin. Pienikin muutos tuulen suunnassa voi muuttaa lämpötilaa muutamia asteita. Lämpötilan muutos taas voi muuttaa lumisateen vesisateeksi tai päinvastoin.
Lämpötilan ja sateen olomuodon lisäksi sula meri vaikuttaa sademääriin. Sula meri voimistaa sateita ja lisää siten sademäärää. Jos on riittävän kylmää, että sade tulee lumena, niin myös lumen kertymä kasvaa. Sulan alueen ei tarvitse olla kovin laaja, jotta se saa lumikuuroja aikaiseksi, mistä lunta voi kertyä yllättävänkin paljon.
Tuulen puuskaisuus myös lisääntyy kylmässä ilmamassassa meren ollessa vielä sulana. Matalapaineet voimistuvat myös, kun meri on lämmin. Tämä on erityisen tyypillistä syksylle ja alkutalvelle, mutta tuntuu myös myöhemmin talvella, koska Itämeri kokonaisuudessaan on hyvin harvoin jäässä.
Keväällä sateet kuivahtavat helposti
Lopputalvesta ja alkukeväästä lämpötilan vuorokausivaihtelu on selkeässä säässä suurta. Silti päivän ylimmän ja yön alimman lämpötilan ennuste osuu yleensä oikeaan.
Kun maa paljastuu keväällä lumen alta, sula tumma maa heijastaa auringon lämpöä huomattavasti vähemmän kuin vaalea luminen maa. Tällöin lämpötila nousee päivällä sulilla alueilla enemmän kuin lumisilla. Sääennustusmallit eivät aina huomioi riittävästi sitä, että havupuut voivat ovat sulia ja tummia, ja ne imevät auringon lämpöä toisin kuin luminen maa.
Lännestä tulevat sadealueet ovat keväisin usein heikompia kuin sääennustusmallit ennustavat. Keväällä kylmä meri hillitsee sateita erityisesti rannikolla. Tästä syystä sadekuuroja syntyy vähemmän merelle ja rannikoille kuin sisämaahan. Toisinaan merituuli puhaltaa rannikolta pilvet pois, mutta tuo mukanaan mereltä kylmää ilmaa. Kylmälle merelle syntyy maata useammin sumua, joka voi ajautua tuulen mukana jonkin verran myös mantereen puolelle. Tällöin aurinkoinen kevätpäivä muuttuu koleaksi, sumuiseksi ja pilviseksi.
Kevään lämmin ilma tulee usein Suomeen kaakosta niin sanottujen Mustanmeren matalapaineiden mukana. Matalapaineen reitin pienikin virhearvio voi muuttaa sään ennusteesta poikkeavaksi. Jos matalapaine menee Suomen länsipuolitse, on lämmintä ja poutaista. Jos se menee Suomen yli, sataa ja on viileähköä. Jos matalapaine meneekin itäpuolitse, Suomessa vallitsee kylmä pohjoisen puoleinen ilmavirtaus.
Koillinen ilmavirtaus voi muuttaa ilman yllättäen koleaksi keväällä ja kesällä. Todennäköisintä se on Koillismaalla, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, joihin koleaa ilmaa voi virrata Vienanmereltä matalassa kerroksessa. Joskus koillisvirtauksen harmaat kumpukerrospilvet valloittavat myös läntisempää Suomea ja lämpötila poikkeaa ennustetusta.
Kesän korkeapainesäässä ennustaminen on helpointa
Kesällä korkeapaineessa sääennusteet pitävät hyvin paikkansa toisin kuin talvisessa korkeapaineessa. Toisaalta kesäaikaan monet sääilmiöt ovat usein lyhytikäisiä ja pienikokoisia. Esimerkiksi tyypillisen sadekuuron elinikä on vain puolesta tunnista tuntiin. Pari päivää ennen voidaan ennustaa, että sadekuuroja tulee. Päivää ennen osataan kertoa jo aluetasolla, että missä niitä todennäköisimmin tulee, ja kuinka yleisesti niitä tulee. Yksittäistä sadekuuroa ei kuitenkaan voi ennustaa edes tuntia ennen, vaan sen voi havaita vasta tutkalla, kun se on jo syntynyt.
Kuuro- ja ukkospilviin liittyvät ilmiöt, kuten syöksyvirtaukset ja rakeet, ovat samalla tavalla ilmiöitä, joita ei voi ajoittaa ja paikallistaa aivan tarkasti.
Alkukesästä sadekuuroja ei tule niin helposti rannikolla kuin sisämaassa. Loppukesästä sadekuuroja on sitten enemmän merellä ja rannikoilla kuin sisämaassa.
Alkukesästä meret jäähdyttävät rannikoita ja samoin suurimpien järvien seudut ovat muita paikkoja kylmempiä. Loppukesästä asia on päinvastoin ja esimerkiksi hallaa on selvästi myöhemmin rannikolla kuin sisämaassa.
Ilmakehä on kolmiulotteinen ja sen voi huomata erityisesti kesäaikaan. Hyvinkin korkealla ilmakehässä oleva pieni, kylmä matalapaine, voi muuttaa säätä maan pinnalla paljon. Jos tällainen kylmä pisara sattuu kohdalle, voi olla pilvistä, koleaa ja sateista, vaikka muutaman sadan kilometrin päässä on aivan toisenlainen sää. Kylmä pisara voi säilyä hengissä päiviä, jopa yli viikon ja liikkua isolla alueella Euroopassa.
Syksyn haasteina pienialaiset sateet ja sumut
Syksylle tunnusomaista on se, että ilma kylmenee usein portaittain. Tällaiset muutokset voidaan usein ennustaa hyvin jo viikkoa ennen. Syksyiseen aikaan ennustamista vaikeuttavat eniten sumut, sumupilvet ja merelliset sadekuurot.
Syksyllä sumut ovat maalla yleisempiä kuin merellä ja ne ovat usein hyvin paikallisia. Alkusyksystä ennusteessa lukee usein, että yöllä ja aamulla sumua tai sumupilveä, joka hälvenee. Kun syksy edistyy, voikin käydä niin, että sumupilvet eivät hälvene vaan peittävät taivaan koko päivän. Tällöin myös lämpötila jää ennustettua alemmaksi.
Sadekuurot ja ukkoset jaksavat kehittyä alkusyksystä samoin kuin loppukesästä merellä voimakkaammiksi kuin maalla. Ne voivat ilmavirtauksen mukana tulla myös mantereen puolelle. Sitä, mihin ne ajautuvat, on usein hankala ennustaa, koska ne ovat kooltaan pieniä ilmiöitä. Suhteellisen helppoa on ennustaa, että etelärannikolle ajautuu sadekuuroja aamun aikana, mutta se, ajautuvatko ne Hankoon vai Helsinkiin, voidaan sanoa vasta muutamaa tuntia aikaisemmin.
Syksyllä suhteellisesti lämmin meri tai isoimmat järvet lämmittävät ja kosteuttavat ilmaa, jolloin meri voimistaa toisinaan yllättävästi loppusyksyn ja alkutalven lumisateita.