Merituuli ja maatuuli
Keväällä ja alkukesästä rannikoilla puhaltaa usein viileä tuuli mereltä maalle. Selkeissä tilanteissa syynä on usein merituuli. Loppukesällä ja syksyllä voi yöllä syntyä vastaavasti maatuuli, joka on kuitenkin selvästi merituulta heikompaa.
Miten merituuli syntyy?
Kun aurinko lämmittää maanpintaa, yläpuolella oleva ilmakerros lämpenee ja laajenee. Meri lämpenee hitaammin, joten maan ja meren välille syntyy lämpötilaero. Tämä synnyttää rannikolle ilman kiertoliikkeen. Maalla ilma alkaa kohota.
Jotta tasapaino säilyisi, alkaa ilmaa virrata ylempänä merelle päin ja merelle syntyy laskuvirtausta. Tätä laskuvirtausta korvaamaan syntyy tuuli mereltä maalle päin. Tätä tuulta kutsutaan merituuleksi.
Merituulta on varsinkin keväisin ja alkukesällä, kun merivesi on vielä kylmää ja lämpötilaero suurimmillaan. Tuuli kääntyy päivällä puhaltamaan mereltä maalle. Illalla tuuli heikkenee ja alkaa puhaltaa perusvirtauksen suunnasta.
Jotta merituuli syntyisi, on sään oltava lähes selkeä ja perustuulen korkeintaan kohtalainen. Helpoiten merituuli syntyy, ja se on myös helpompi havaita, kun perustuuli on mantereen puolelta, esimerkiksi Suomenlahdella on pohjoistuulta.
Merituulen vuoksi voidaan rannikolla saavuttaa päivän ylin lämpötila jo aamupäivän aikana keväällä ja alkukesästä.
Perustuulen voimakkuus ja suunta sekä lämpötilaero maan ja meren välillä määrää, kuinka kauas mantereen puolelle merituuli ulottuu. Suomenlahden rannikolla tyypillinen etäisyys on 10–25 kilometriä. Pohjanlahdella merituuli yleensä ulottuu kauemmaksi, jopa 50 kilometrin etäisyydelle rannikosta.
Miten maatuuli syntyy?
Maatuuli syntyy merituulen tapaan, mutta silloin tuuli puhaltaa kylmältä maalta lämpimälle merelle päin. Meri jäähtyy hitaammin kuin maa. Maatuuli puhaltaa öisin loppukesällä ja syksyisin, kun merivesi on ilmaa lämpimämpää.
Maatuuli on merituulta selvästi heikompaa. Sen synty vaatii heikkotuulisen ja selkeän yön.
