Ilmastoluokittelussa pyritään erottelemaan toisistaan yleisimmät ilmastot. Luokittelussa lähdetään liikkeelle lämpötilasta ja sen leveyspiirijakaumasta ja sen vaikutuksesta kasvillisuuteen. Toinen usein käytetty ilmastoluokittelun perusmuuttuja on sademäärä. Lämpötilalla ja sademäärällä on ilmastotekijöistä selvimmät vaikutukset luontoon ja ne ovat ilmaston näkyviä päätekijöitä. Lisäksi sademäärä- ja lämpötilahavaintoja on helposti saatavilla pitkiltä aikajaksoilta maapallon eri osista.

Lämpötila ja sademäärä ratkaisevat

Käytettäessä lämpötilaa ja sademäärää ilmastoluokittelun perustana määrätään eri ilmastovyöhykkeiden rajat yleensä sillä perusteella millaisia vaatimuksia eri kasvillisuustyypeillä on lämpötilan ja sademäärän suhteen. Tunnetuimpana ja eniten käytettynä ilmaston luokittelujärjestelmänä pidetään saksalaisen Köppenin esittämää järjestelmää. Köppenin luokittelussa kiinnitetään huomiota etupäässä lämpötilan ja kosteussuhteiden vuotuiseen kulkuun. Vaihtelujen rajat on määrätty osaksi ilmastollisten ja osaksi havaittujen maisemallisten piirteiden, etenkin kasvimaantieteellisten näkökohtien mukaan.

Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Suomi kuuluu lumi- ja metsäilmaston kostea- ja kylmätalviseen tyyppiin, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on vähintään +10 °C ja kylmimmän enintään -3°C ja jossa sataa kaikkina vuodenaikoina keskimäärin kohtuullisesti.

Suomen ilmasto jaetaan viiteen pääluokkaan

Tarkasteltaessa Suomen ilmastoa tarkemmin se voidaan jakaa viiteen pääluokkaan, joilla on vastineensa muuallakin pohjoisilla mantereilla. Eteläisin vyöhyke on hemiboreaalinen vyöhyke, jonka muodostaa eteläisimmät rannikkoseudut ja eteläinen saaristo. Siirryttäessä pohjoisemmaksi seuraava vyöhyke on eteläboreaalinen vyöhyke, joka kattaa Järvisuomen ja ulottuu Pohjanlahden rannikolla Kokkolan seudulle.

Maaselän ja vedenjakajan seuduilla ilmasto on epäsuotuisempaa ja nämä seudut kuuluvat seuraavaan ympäristövyöhykkeeseen, keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Keskiboreaalisen vyöhykkeen pohjoisraja kulkee Kuhmon ja Suomussalmen kautta Pelloon. Pohjoisin Suomi kuuluu pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen.

Tammen vyöhyke

Hemiboreaalisessa vyöhykkeessä eli hemiboreaalissa kasvukausi on niin pitkä, että tammi menestyy. Lisäksi vyöhykkeellä on enemmän lehtimetsävyöhykkeen eläin- ja kasvilajistoa kuin muualla boreaalisessa vyöhykkeessä.

Havumetsien eteläreuna

Eteläboreaalissakin esiintyy vaahteraa, pähkinäpensasta ja lehmusta, mutta yleisimpiä puulajikkeita ovat kuitenkin metsäkuusi, mänty, haapa, lepät ja koivut. Kesä on niin lämmin ja pitkä, että maa kuivuu ja lämpenee melko hyvin: soita esiintyy vain laaksoissa. Puusto on runsasta ja vaikuttaa voimakkaasti ilmastoon.

Soiden vyöhyke, viljanviljelyn äärialue

Keskiboreaalissa on runsaasti soita ja puusto on vähäisempää kuin eteläboreaalissa. Yöpakkasia voi esiintyä tavallisissa maastoissakin pitkin kesää. Aapasoita, jotka ovat veden peittämiä pitkälle kesään, on kuitenkin vähän. Lämpötilan vuorokaudensisäinen vaihtelu on suurempi kuin muualla Suomessa.

Keskiboreaali on viljanviljelyn äärialuetta, jossa viljanviljelyn myötä asutus on valikoitunut ilmastollisesti edullisimmille paikoille.

Hidaskasvuisten metsien vyöhyke

Pohjoisboreaalissa metsät ovat harvoja, hidaskasvuisia ja vain edullisimpina kesinä uudistuvia. Tunturikoivuvyöhyke muodostaa Pohjoisboreaalin pohjoisreunan. Kesä on niin lyhyt ja viileä, että aapasoita on paljon ja pohjavesi läpi kesän lähellä maanpintaa. Tundralla ei kasva enää tunturikoivukaan, eräitä pajulajeja ja vaivaiskoivua kuitenkin on.

Varpukasvien vyöhyke

Hemiarktisella vyöhykkeellä Kilpisjärven seudulla kesän lämpösumma on niin alhainen, ettei puut selviä tällä alueella. Kesäisin esiintyy usein tulvia. Talvella lumi ajautuu tuulen vaikutuksesta helposti, jonka seurauksena lumipeitteen paksuus ja edelleen roudan paksuus vaihtelevat alueellisesti. Tällä on puolestaan vaikutusta siihen kuinka hyvin kasvien ja eläinten talvehtiminen onnistuu.

Ilmasto muuttuu ilmastovyöhykkeiden rajojen yli etelästä pohjoiseen jyrkemmin kuin yleensä. Siksi sama vyöhykejako soveltuu ilmastoon, biologiaan ja metsätalouteen.