Tutkimusta kolmella toimialalla

Meteorologian ja meritieteen tutkimusohjelmassa tehdään meteorologista, ilmakehätieteellistä ja fysikaalista meritieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteina ovat muun muassa eri aikaskaalojen ennustemallit, tutkimusaloihin liittyvät tieteelliset sovellukset ja kaukokartoitushavainnot sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen.
 
Ilmastontutkimusohjelmassa tehdään ilmastojärjestelmän eri osiin liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteina on erityisesti mennyt, nykyinen ja tuleva ilmasto sekä ilmakehän koostumus ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun. Osa ohjelman työntekijöistä työskentelee Kuopion toimipisteessä.
 
Avaruus- ja kaukokartoituskeskus vastaa polaarialueiden ja lähiavaruuden tutkimuksesta ja toimintaan liittyvästä teknologian kehittämisestä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti arktinen tutkimus sekä kaukokartoitus, uudet havaintomenetelmät ja avaruus. Avaruus- ja kaukokartoituskeskukseen kuuluvat Arktinen avaruuskeskus ja Sodankylän toimipiste.

Tiedeuutiset

Vuosittain julkaisemme noin 300 kansainvälisesti ennakkotarkastettua julkaisua.

Tiedeuutisissa kertomme Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista ja niiden tärkeimmistä tuloksista kansantajuisesti.

« Takaisin

Arktisen stratosfäärin lisääntyvä kosteus voi kiihdyttää otsonikatoa

Arktisen stratosfäärin lisääntyvä kosteus voi kiihdyttää otsonikatoa

Ilmastonmuutos on lisännyt keski-ilmakehän eli stratosfäärin kosteutta arktisilla polaarialueilla. Tutkimuksessa selvisi, että lisääntyvä kosteus voi kiihdyttää arktisen alueen otsonikatoa.

Ilmatieteen laitoksella tutkittiin, miten kosteuden muutokset arktisen alueen stratosfäärissä vaikuttavat otsonin määrään. Vesihöyry vaikuttaa otsonikatoon arktisella alueella eri tavoin erilaisissa meteorologisissa olosuhteissa. Vesihöyry lisää otsonikatoa arktisella alueella eniten kohtalaisen kylminä talvina. Tämä johtuu siitä, että kosteammassa ilmassa alueella muodostuu entistä enemmän polaaristratosfääripilviä. Pilvipartikkeleiden pinnalla tapahtuu reaktioita, jotka vapauttavat kloorin aktiiviseen muotoon. Tästä seuraa voimakasta otsonikatoa.

Erityisen kylminä talvina lisääntyneen kosteuden vaikutus on vähäisempi, sillä kloori esiintyy aktiivisessa muodossa ilman lisääntynyttä vettäkin. Ilmastomallien ennusteiden mukaan ilmastonmuutos lisää arktisten polaarialueiden kosteutta, jolloin otsonikadolle otollisia olosuhteita voi olla tulevaisuudessa useammin, vaikka kloori onkin vähentynyt.

Tulokset osoittavat, että vesihöyryn määrä on mallinnettava ilmastomalleissa oikein, jotta otsonikato voidaan ennustaa täsmällisesti. Stratosfäärin olosuhteiden tutkimiseen käytettiin FinROSE-kemiakuljetusmallia, jota on kehitetty Ilmatieteen laitoksella.

Otsoni ja vesihöyry ovat tärkeitä hivenkaasuja ilmakehässä. Vesihöyry on yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasuista, sillä se vaikuttaa maapallon säteilytasapainoon sekä moniin kemiallisiin reaktioihin ilmakehässä. Otsoni sen sijaan suojaa ihmisiä ja luontoa liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä. Montrealin pöytäkirjan asettamat rajoitukset klooriyhdisteiden eli CFC-kaasujen valmistukselle ja käytölle ovat saaneet otsonikerroksen tuhoutumisen pysähtymään, mutta otsonikerroksen ennalleen palautumisessa kestää vielä pitkään. Ilmastonmuutos jäähdyttää stratosfääria, eli aluetta, jossa otsonikerros sijaitsee.

Lisätietoja:

tutkija Laura Thölix, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 3152, laura.tholix@fmi.fi

Thölix, L., Karpechko, A., Backman, L., and Kivi, R.: Linking uncertainty in simulated Arctic ozone loss to uncertainties in modelled tropical stratospheric water vapour, Atmos. Chem. Phys., 18, 15047–15067, 2018.

https://doi.org/10.5194/acp-18-15047-2018


Lisää tiedeuutisia arkistossamme