Tutkimusta kolmella toimialalla

Meteorologian ja meritieteen tutkimusohjelmassa tehdään meteorologista, ilmakehätieteellistä ja fysikaalista meritieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteina ovat muun muassa eri aikaskaalojen ennustemallit, tutkimusaloihin liittyvät tieteelliset sovellukset ja kaukokartoitushavainnot sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen.
 
Ilmastontutkimusohjelmassa tehdään ilmastojärjestelmän eri osiin liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteina on erityisesti mennyt, nykyinen ja tuleva ilmasto sekä ilmakehän koostumus ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun. Osa ohjelman työntekijöistä työskentelee Kuopion toimipisteessä.
 
Avaruus- ja kaukokartoituskeskus vastaa polaarialueiden ja lähiavaruuden tutkimuksesta ja toimintaan liittyvästä teknologian kehittämisestä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti arktinen tutkimus sekä kaukokartoitus, uudet havaintomenetelmät ja avaruus. Avaruus- ja kaukokartoituskeskukseen kuuluvat Arktinen avaruuskeskus ja Sodankylän toimipiste.

Tiedeuutiset

Vuosittain julkaisemme noin 300 kansainvälisesti ennakkotarkastettua julkaisua.

Tiedeuutisissa kertomme Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista ja niiden tärkeimmistä tuloksista kansantajuisesti.

« Takaisin

Ilmatieteen laitos tutkii aktiivisesti otsonikerroksen palautumista

Ilmatieteen laitos tutkii aktiivisesti otsonikerroksen palautumista

Ilmatieteen laitoksen Suomen ja Etelämantereen UV- ja otsonimittausaikasarjat muodostavat albedo- ja aerosolimittausten kanssa ainutlaatuisen kokonaisuuden otsonikerroksen palautumisen tutkimiseksi.

Suomessa tehtävien mittausten lisäksi Ilmatieteen laitos mittaa otsonia ja UV-säteilyä Etelämantereella yhteistyössä argentiinalaisen Servicio Meteorológio Nacional kanssa. Nykyiset UV-säteilyn mittaukset ovat jatkoa espanjalais-argentiinalais-suomalaiselle Antarctic NILU-UV -mittausverkostolle. Marambion asemalla Ilmatieteen laitoksella on myös ollut pitkäaikaista otsoniluotausyhteistyötä.

Maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrään vaikuttavat mm. ilmakehän otsonimäärä, aerosolit sekä maanpinnan albedo eli heijastavuus.

"UV-säteilymittausten avulla saadaan tärkeää tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista otsonikerroksen palautumiseen, ilmakehän aerosoleihin ja maanpinnan albedoon", kertoo tutkija Kaisa Lakkala.

Etelämantereella ennätyskorkeita UV-arvoja otsonikadon aikaan

Vastikään ilmestyneessä tutkimuksessa analysoitiin Antarctic NILU-UV -mittausverkoston Marambion ja Ushuaian asemien mittauksia. Ilmatieteen laitoksen mittalaite toimi mittausverkoston kiertävänä vertailulaitteena varmistaen mittausten laadun ja keskinäisen vertailukelpoisuuden. Samalla mittaukset saatiin vertailukelpoisiksi Suomessa ja maailmanlaajuisesti tehtävien UV-mittausten kanssa.

Tutkimus osoitti, että sekä Marambiossa että Ushuaiassa voidaan keväisen otsonikadon aikaan mitata äärimmäisen korkeita UV-arvoja. Jos olosuhteet ovat suotuisat, eli mittausasemalla on pilvetön taivas ja stratosfäärin polaaripyörre kohdalla, UV-indeksi voi nousta jopa yli 11 ennen keskikesää.

"Tämä on todella korkea lukema erityisesti Marambion asemalla, joka leveyspiirinsä perusteella sijaitsee noin Kajaanin korkeudella – kylläkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Suomessa korkeimmat UV-indeksit mitataan keskikesällä, ja ne ovat viiden ja seitsemän välillä, riippuen ollaanko Pohjois- vai Etelä-Suomessa", toteaa Lakkala.

Ilmastonmuutos vaikuttaa otsonikerroksen palautumiseen

Vuonna 1987 laadittiin Montrealin pöytäkirja rajoittamaan maailmanlaajuisesti otsonia tuhoavien yhdisteiden joutumista ilmakehään. Maailman ilmatieteen järjestön ja YK:n ympäristöohjelman juuri julkaisemassa otsoniraportissa kerrotaan Montrealin pöytäkirjan tehonneen ja stratosfäärin otsonikerroksen palautuvan hiljalleen kohti otsonikatoa edeltävää tasoa. Palautuminen kestää kuitenkin vielä kymmeniä vuosia, ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvät epävarmuudet saattavat vielä hidastaa palautumista. Näiden vaikutusten tutkimiseen tarvitaan pitkäaikaisia UV-säteily- ja otsonimittauksia yhdistettynä ilmakehän mallintamiseen.

Stratosfäärin otsonikerros suojaa maapalloa haitalliselta auringon UV-säteilyltä. Jo 1980-luvulta lähtien otsonikerroksen on todettu ohentuvan huomattavasti eteläisellä napa-alueella keväisin. Pohjoisellakin napa-alueella havaitaan keväisin otsonin vähenemistä, vaikkakaan ei yhtä suuressa määrin kuin eteläisellä pallonpuoliskolla.

Lisätietoja:

tutkija Kaisa Lakkala, UV-säteily, kaisa.lakkala@fmi.fi, puh. 040 747 6792

tutkija Outi Meinander, albedo, outi.meinander@fmi.fi, puh. 050 569 8900

tutkija Laura Thölix, stratosfäärin otsoni, laura.tholix@fmi.fi, puh. 050 380 2746

professori Gerrit de Leeuw, aerosolit (englanniksi), gerrit.leeuw@fmi.fi, puh. 050 919 5458

Lakkala, K., Redondas, A., Meinander, O., Thölix, L., Hamari, B., Almansa, A. F., Carreno, V., García, R. D., Torres, C., Deferrari, G., Ochoa, H., Bernhard, G., Sanchez, R., and de Leeuw, G.: UV measurements at Marambio and Ushuaia during 2000–2010, Atmos. Chem. Phys., 18, 16019-16031, https://doi.org/10.5194/acp-18-16019-2018, 2018.

https://www.atmos-chem-phys.net/18/16019/2018/

Lisätietoja UV-indeksistä sekä Ilmatieteen laitoksen UV-ennuste:

https://ilmatieteenlaitos.fi/ultraviolettisateily

https://ilmatieteenlaitos.fi/uvi-ennuste

Lisätietoja WMO:n ja YK:n ympäristöohjelman otsoniraportista:

WMO/UNEP 2018; Scientific Assessment of Ozone Depletion: 2018, Executive Summary, World Meteorological Organization Global Ozone Research and Monitoring Project, Report No. 58 (pdf)


Lisää tiedeuutisia arkistossamme