Vedenkorkeuden mittaaminen

Meriveden korkeutta mitataan kolmellatoista mittausasemalla eli mareografilla pitkin Suomen rannikoa. Meriveden korkeusmittauksia on tehty useimmilla asemilla 1920-luvulta alkaen.

Suomessa meriveden korkeusmittauksia on tehty mareografeilla vuodesta 1887 lähtien jatkuvatoimisilla rekisteröivillä laitteilla. Aluksi laitteet olivat paperirullille piirtäviä. Nykyiset laitteet ovat digitaalisia ja automaattisesti toimivia, joilta havaintoja kerätään tosiaikaisesti. Havainto-paikkoja on nykyisin kolmetoista pitkin Suomen rannikkoa. Vanhin mareografi perustettiin Hankoon vuonna 1887 ja uusin Raumalle 1933.

Mareografin eli vedenkorkeuden mittausaseman varustukseen kuuluu kiinteärakenteinen mittauskaivo, jonka vaimennusputki yhdistää mereen syvällä veden pinnan alla. Putken tarkoituksena on välittää vedenkorkeusvaihtelut mittauskaivoon, mutta poistaa aallokon vaikutus. Kaivossa kelluva uimuri nousee ja laskee vedenpinnan mukana. Sen liike välittyy absoluuttienkooderin välityksellä rekisteröiville laitteille. Merentutkimuslaitoksen tietokone kerää havaintoja automaattisesti kerran tunnissa rekistereihin ja välitettäväksi yleisölle ja asiakkaille.

Vedenkorkeushavaintoja tarvitaan muun muassa satama- ja väyläsuunnittelussa, kartoitus- ja rakennus-toiminnassa sekä merenkulkua varten. Pitkien aikasarjojen avulla tutkitaan ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia Itämeren vedenkorkeuteen. Tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä myös jääkauden jälkeisen maankohoamisen tutkimisessa ja määrittämisessä. Vedenkorkeustietoja ilmoitetaan yleisölle internetin, radion, teksti-tv:n, sanomalehtien ja automaattisen Merisääpalvelun välityksellä.

12.1.2012