Salamanpaikannustiedon laatu

Salamanpaikannusjärjestelmiä kuvataan yleensä kahdella laatuparametrilla, paikannustehokkuudella ja paikannustarkkuudella. Näillä tarkoitetaan havaittujen salamoiden lukumäärää suhteessa todellisesti esiintyneihin salamoihin sekä paikannettujen salamoiden iskupaikan arviointiin liittyvää epävarmuutta.

Paikannustehokkuutta on käytännössä erittäin vaikeata arvioida, koska salamoiden todellinen määrä ei yleisesti ottaen ole tiedossa. Työläissä tutkimusprojekteissa on paikannustehokkuuden arvioimiseen käytetty (ei Suomessa) mastomittauksia, raketin avulla liipaistuja salamaniskuja ja videokuva­rekiste­röintejä. Paikannustehokkuudesta puhuttaessa on syytä aina käsitellä erikseen maasalamat ja pilvisalamat, koska useimmilla paikannusjärjestelmillä on selvä ero näiden kahden salamatyypin välillä. Heikkojen pilvisalamapurkausten havaitseminen on olennaisesti vaikeampaa, kuin yleensä voimakkaampien maahan iskevien salamoiden.

Paikannustarkkuuden todentaminen on maasalamoiden osalta mahdollista käyttäen tunnettuja salaman iskupaikkoja maanpinnalla. Yleensä tarvitaan kuitenkin tarkka aika kyseiselle iskulle, koska muutoin voi olla vaikeata yksiselitteisesti tunnistaa paikannustiedosta juuri tämä sama isku. Jos esimerkiksi yksityinen kansalainen raportoi salaman iskeneen omakotitaloon sunnuntaina klo 6 aikaan illalla, voi olla mahdotonta tunnistaa mikä lukuisista paikannuksista (olettaen, että oli kova ukkonen) oli juuri se joka aiheutti tämän vahingon. Tavallinen tutkimusmenetelmä on käyttää mittausmastoja, jotka rekisteröivät kaikki kyseiseen mastoon osuneet salamat. Maston sijainti on tietenkin tunnettu, joten salamanpaikantimen tuottamia koordinaatteja voidaan verrata maston sijaintiin.

Salaman dimensiot. Salamapurkaus kattaa tyypillisesti useita kilometrejä sekä pysty- että vaakatasossa.

 

Maasalamoiden osalta paikannustarkkuus (maakontaktipiste) on Suomessa tyypillisesti alle 1 km, mutta paikannustarkkuus vaihtelee paikannuksesta toiseen. Kokonaisuudessaan datassa esiintyy koko sallittu paikannustarkkuuden jatkumo aina maksimiarvoon (valittu raja-arvo) 15 km asti. Pilvisalamoiden osalta virhearviot ovat tyypillisesti suurempia, mutta toisaalta niiden sijaintia ei muutenkaan voi täsmällisesti määritellä yhdellä ainoalla pisteellä (ei ole maakontaktia).

Paikannustarkkuudesta puhuttaessa on syytä tiedostaa, että salama kokonaisuudessaan on valtava 3-dimensionaalinen sähköpurkaus, jolla on mittaa useita kilometrejä sekä vertikaali- että horisontaalitasossa. Siten yleisesti ottaen salaman sijaintia ei voi täsmällisesti kuvata yhdellä koordinaattipisteellä maanpintatasossa. Puhuttaessa maasalaman sijainnista, sillä tarkoitetaan aina salaman iskupaikkaa maanpinnalla. Tässä tapauksessa meillä on yksi selkeästi määritelty kohta, joka on kaiken lisäksi se millä on merkitystä ihmisen kärsimien salamavahinkojen kannalta. Pilvisalamoiden kohdalla tällaista erityispistettä ei ole ja siten paikannuskin on ymmärrettävä hieman laveammin tyyliin "jossakin tällä alueella".