Merijää

Maapallon pinnasta runsaat kaksi kolmasosaa on merien peitossa. Meristä puolestaan keskimäärin seitsemän prosenttia on jään peitossa.

Merijää luokitellaan usein sen iän perusteella. Yksivuotinen jää sulaa kesäisin. Monivuotinen jää on selvinnyt ainakin yhden kesän yli sulamatta täysin. Itämerellä esiintyvä jää on aina yksivuotista, kun taas valtamerillä esiintyy sekä yksi- että monivuotista jäätä. Merijään paksuus vaihtelee alueellisesti hyvin paljon.

Jäämerellä jääpeitteen laajuus vaihtelee viiden ja kahdentoista miljoonan neliökilometrin välillä. Euroopan puoleisilla alueilla merijää on pääosin yksivuotista ja sen paksuus on alle kahden metrin. Pohjoisnavan tuntumassa jää on pääosin monivuotista ja sen paksuus vaihtelee kahdesta kolmeen metriin. Paksuimmat jäät, paksuudeltaan neljästä viiteen metriin tai jopa yli, löytyvät Lincolninmereltä, Grönlannin luoteispuolelta.

Eteläisellä jäämerellä jäätä on 2 – 19 miljoonaa neliökilometriä. Jäällinen alue on laajimmillaan syyskuussa. Jään paksuus on tyypillisesti alle metrin, mutta voi olla jopa 2 metriä.

Merijää on yksi merkittävimmistä ilmastoa säätelevistä tekijöistä kylmillä alueilla. Jää heijastaa voimakkaasti auringonsäteilyä: kuiva pakkaslumen peittämä jää heijastaa jopa 90 % säteilystä, kun avomeri heijastaa alle kymmenen prosenttia. Jää myös sitoo suuren vesi- ja energiamäärän, minkä vuoksi sillä on suuri merkitys ilmakehän ja meren väliseen energianvaihtoon.

Arktinen jääpeite

Talvella 2012 - 2013 pohjoisen pallonpuoliskon jääalue oli laajimmillaan 15.3. Kuva: NSIDC