Itämeren virtaukset

Itämerellä vesi liikkuu enemmän tai vähemmän koko ajan virtauksina, joita ajavat tuuli, ilmanpaine-erot ja tiheyserot vesimassojen välillä. Maanpallon pyörimisliike kääntää avomeren virtauksia menosuunnastaan oikealle. Altaiden topografia ohjaa virtauksia synnyttäen erikokoisia pyörteitä. Itämeren virtaukset riippuvat säätilasta ja ovat siksi vaihtelevia eikä valtamerillä tavattavien pysyvien virtausten kaltaisia merivirtoja esiinny. Lounaistuulet ovat Itämerellä vallitsevia ja ne yhdessä maapallon pyörimisen kanssa saavat Itämerellä aikaan vain pitkäaikaisena keskiarvona havaittavan vastapäivään tapahtuvan kiertoliikkeen.

Pintakerroksen hetkelliset virtausnopeudet ovat tyypillisesti 5-10 senttimetriä sekunnissa, mutta kovilla myrskyillä virtaukset voivat olla 50 senttimetriä sekunnissa. Altaiden välisissä kapeissa salmissa virtaukset voivat olla vieläkin nopeampia, jopa yli 1 metriä sekunnissa. Meren virtausten nopeus on tyypillisesti kuitenkin vain 1 – 2 % tuulen nopeudesta. Merivesi on massaltaan paljon ilmaa painavampaa ja kun se lähtee liikkeelle, ei se hevin pysähdy. Siksi kovien tuulten tyynnyttyä merivesi voi virrata vielä tyynelläkin säällä havaittavan kovaa.

Syvät pohjanläheiset virtaukset riippuvat paikallisesta topografiasta ja ovat yleensä hitaampia kuin pintakerroksen virtaukset. Syvien virtausten nopeudet ovat muutamia senttimetrejä sekunnissa. Syvien vesien virtauksilla on erityinen merkitys Itämeren tilaan. Ajoittain Pohjanmereltä pääsee Tanskan salmien läpi suuri määrä suolaisempaa vettä, joka virtaa pitkin pohjakerroksia Itämereen täyttäen altaan toisensa jälkeen Itämeren pääaltaalle ja Suomenlahdelle asti uudistaen samalla eristyksissä olevia syviä vesiä. Kun suuri määrä suolaista vettä saapuu ns. suolapulssina Itämerelle, sillä on Tanskan salmien jälkeen kuljettavanaan lähes 1000 kilometrin matka Suomen lounais-rannikolle samalla sekoittuen Itämeren vanhan veden kanssa. Matkaan kuluu vedeltä helposti yli seitsemän kuukautta nopeudella 5 senttimetriä sekunnissa.