Ilmastollinen vertailukausi 1991-2020
Ilmatieteen laitos otti syys-lokakuun vaihteessa 2021 käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden, joka kattaa 30-vuotisjakson 1991-2020.
Ilmastollisella vertailukaudella tarkoitetaan 30 vuoden jaksoa, josta lasketuilla tilastoilla kuvataan muun muassa sään keskiarvoja ja vaihteluvälejä lähimenneisyydessä. Näiden tilastojen avulla nykyinen sää voidaan laittaa historialliseen kontekstiin eli muun muassa verrata, oliko mennyt kuukausi tavanomaista kylmempi vai lämpimämpi.
Vertailukaudelle 1991–2020 on laskettu myös monia merellisiä tilastoja, joita edellisillä vertauskausilla ei ole ollut. Mittausympäristönä meri on haastava, joten vasta 90-luvulta alkaen laadukkaita havaintoja on ollut tarpeeksi tilastoon. Merivedenkorkeuden, jään ja pintalämpötilan 30-vuotisjakson tilastot on koottu osioon Meritilastoista.
Keskilämpötilat jatkavat nousuaan
Uuden vertailukauden eli 1991-2020 jakson Suomen keskilämpötila on noin 2,9 astetta, mikä on noin 0,6 astetta edellistä eli 1981-2010 jaksoa lämpimämpi. Vuosien 1961-1990 jaksoon verrattaessa on keskilämpötila noussut jo noin 1,3 astetta. Suurinta muutos on ollut joulukuussa, pienintä kesä- ja lokakuussa.
Vertailukausia verrattaessa on huomattava, että muun muassa havaintoverkossa ja -tekniikassa tapahtuneiden muutosten sekä WMO:n vertailukauden laskentaohjeistuksen takia arvot eivät ole välttämättä täysin vertailukelpoisia.
Sademäärät kasvavat hitaasti
Suomen keskimääräinen vuosisademäärä oli jaksolla 1991-2020 noin 609 mm. Vuosisademäärät ovat kasvaneet edelliseen eli 1981-2010 jaksoon nähden Suomessa noin 2 %, tosin muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan jaksoon 1961-1990 nähden kasvua on tapahtunut noin 9 %, mikä on tilastollisesti merkitsevää. Kasvu on ollut suurinta talvikuukausina joulukuusta helmikuuhun ja painottunut maan pohjoisosaan. Elokuussa sademäärät ovat Suomessa puolestaan keskimäärin pienentyneet.
Sademäärän vuosien välinen vaihtelu on Suomessa huomattavan suurta verrattuna esimerkiksi lämpötilan vaihteluihin ja muutokset eivät ole yhtä selkeästi havaittavissa.
Muutokset suurimpia talvella
Suomen talvet ovat kokeneet merkittäviä muutoksia viime vuosikymmenien aikana. Termisen talven pituus on lyhentynyt kahdella viikolla etelä- ja länsirannikolla edelliseen vertailukauteen nähden. Jaksoon 1961-1990 nähden on termisen talven pituudesta lähtenyt Ahvenanmaalla yli kuukausi pois.
Talven lyhentyminen on johtanut etelässä myös lumipeitteen vähenemiseen. Pysyvä lumi eli talven pitkäkestoisimman yhtenäisen lumipeitteen jakso on lyhentynyt maan etelä- ja keskiosassa edelliseen vertailukauteen nähden 1-2 viikkoa. Jaksoon 1961-1990 nähden muutos on vielä suurempi: pysyvän lumipeitteen pituus on etelä- ja länsirannikolla pienentynyt jopa yli kuukaudella.
