Pitkäkestoiset mittaussarjat
Helsingin yliopisto Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen projekteissa on tutkittu miten lumipeitteen rakenne muuttuu siirryttäessä rannikolta sisämaahan sekä minkälaisia vuosisyklejä esiintyy jäätikön pintakerroksessa. Tutkimuksia on suoritettu yli 300 km pitkällä lumilinjalla, sinisen jään alueilla ja lumen sisään asennetuilla automaattisilla lumiasemilla. Asemat ovat seuranneet lumen kertymistä ja lumipeitteen lämpötilaa ympäri vuoden. Ensimmäiset mittaukset suoritettiin vuonna 1999. Automaattisten lumiasemien mittaukset jatkuvat edelleen. Helsingin yliopiston aerosolitutkimusryhmä on projekteissaan tutkinut miten Etelämantereen eliöstö ja biologinen toiminta vaikuttaa ilman aerosolihiukkasten syntymäprosesseihin. Jääjärvien ja sulamisvesien kesäkaudella sisältämät sinileväesiintymät voivat olla isossa roolissa aerosolihiukkasten syntymäprosesseihin. Etelämanner soveltuu erityisen hyvin ilman aerosolihiukkasten tutkimukseen, sillä siellä ilma on oleellisesti puhtaampaa kuin missään muualla maailmassa. Ryhmä on työskennellyt Aboa, Neumayer ja Marambio -tutkimusasemilla yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen aerosolitutkimusryhmän kanssa. Tutkimusasema Aboalla on ollut toiminnassa Helsingin yliopiston seismologian instituutin laajakaistaseismografiasema vuodesta 2007 lähtien. Aseman aikasarjoja käytetään paikallisen seismisyyden sekä seismisen taustakohinan tutkimiseen. Paikalliset seismiset tapaukset ovat joko tektonista alkuperää olevia maanjäristyksiä tai jäätiköiden liikkeisiin liittyviä jääjäristyksiä. Receiver function -menetelmällä tutkitaan maan kuoren paksuutta ja vaipan yläosan rajapintoja käyttäen hyväksi suurten (mb>5.5) teleseismisten maanjäristysten signaaleja. Lisäksi Fossilryggen ja Plogen -nunatakeille on asennettu lähes vuosittain tutkimuskausien ajaksi kausiluontaiset seismometrit.
Maanmittauslaitos Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus (vuoteen 2015 asti Geodeettinen laitos) on useamman FINNARP retkikunnan (1993, 2000, 2003, 2005, 2011, 2015, 2017, 2019, 2023) mukana mitannut absoluuttigravimetreillä painovoima-aikasarjoja Kuningatar Maudin Maalla. Lisäksi Aboalla on vuodesta 2003 toiminut Geodeettisen laitoksen pysyvä satelliittipaikannusvastaanotin, joka FINNARP 2023 -retkikunnassa päivitettiin uuteen, jolla voidaan vastaanottaa myös mm. Eurooppalaisen Galileo -järjestelmän signaalia. Samalla Aboalle asennettiin kaksi tutkaheijastinta kaukokartoitussatelliiteille. Mittaustuloksia hyödynnetään Antarktiksen maankuoren liikkeiden sekä maannousun mittaamisessa. Tietoa tarvitaan mm. korjaamaan satelliittimittauksilla tehtyjä arvioita nykyisen jäämäärän muutoksista. Tuloksista voidaan mainita esimerkkinä se, että Aboan alueen on havaittu liikkuvan noin 11 mm vuodessa pohjoiseen ja maan kohoavan noin 0.8 mm vuodessa. Ilmatieteen laitos
Ilmatieteen laitos on ylläpitänyt vuodesta 2003 lähtien tutkimusasema Aboalla ympärivuotisesti mittaavaa automaattista säähavaintoasemaa (AWS). Sääasema kuuluu WMO:n kansainväliseen säähavaintoverkostoon. Toinen automaattinen sääasema (AWS5) sijaitsee 10 km Aboalta.
Ilmatieteen laitos on tehnyt otsoniluotauksia vuodesta 1988 alkaen yhteistyössä Argentiinan Servicio Meteorológico Nacional -instituutin kanssa. Otsonitutkimuksen lisäksi Marambio-asemalla tehdään ympärivuotisia aerosoli- ja kasvihuonekaasumittauksia ja tutkitaan lumen UV-albedoa. Mittausten avulla tutkitaan ilmastonmuutoksen etenemistä, sen vaikuttajia ja seurauksia. Aalto yliopisto/Ilmatieteen laitos Etelä-Afrikan SA Agulhas II –tutkimuslaivalla, Etelämantereen merialueelle suuntautuvien matkojen aikana (2012 alkaen), on mitattu laivan rungon ja propulsiolaitteiston kohtaamia jääkuormia ja jään paksuutta sekä elektromagneettisella laitteella että stereokameralla. Projekti on toteutetty yhteistyössä Etelä-Afrikan Stellenboschin yliopiston kanssa.