Ilmastonmuutos

Mikä on IPCC?

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (Integovernmental Panel on Climate Change, IPCC) kokoaa tiedeyhteisön laatimaan arviot ilmaston tilasta, ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Tämän YK:n alaisen tieteellisen paneelin tehtävänä on koota luotettavaa, päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa ilmastonmuutoksesta.

IPCC ei tee ilmastopolitiikkaa vaan analysoi tuoreimman tieteellisen, teknisen ja taloudellis-yhteiskunnallisen kirjallisuuden. Se tuottaa ilmastonmuutokseen liittyviä arviointiraportteja sekä ohjeita kasvihuonekaasujen päästöjen laskemiseksi.

Onko ilmaston lämpeneminen pysähtynyt ja maapallo viilentynyt?

Maapallon ilmaston lämpötila näyttää muutaman viime vuoden pysyneen vakaana, vaikka ilmastoa lämmittävät päästöt lisääntyvät edelleen. Ilmastotutkijoiden mukaan tämä sopii ilmaston luonnollisen vaihtelun piiriin.

Maapallon lämpötila-aikasarjassa esiintyy ajoittain jyrkempiä nousuja ja laskuja, myös viimeisimmän 30 vuoden jaksossa. Luonnollista vaihtelua aiheutuu mm. ilmakehän ja meren välisestä vuorovaikutuksesta, auringonpilkkujaksoista ja tulivuorten purkauksista (esimerkiksi vuonna 1991 Mount Pinatubo). Ilmaston luontaisesta vaihtelusta johtuen maapallon keskilämpötila ei siis mitenkään voi nousta siten, että joka vuosi syntyisi aina uusi lämpötilaennätys.

Ilmastoa on tarkasteltava riittävän pitkällä ajanjaksolla (vähintään 20 vuotta, mieluimmin 30 vuotta). Maapallon keskilämpötilan aikasarjaa katsottaessa huomataankin, että taustalla on selvä nouseva suuntaus. Siis siitä huolimatta, että lämpötilassa esiintyy luonnollista vaihtelua useilla aikaskaaloilla.

Vaikka ilmaston lämpeneminen olisi juuri nyt hitaampaa, on ilmasto on jo ehtinyt lämmetä huomattavasti. Maapallon keskilämpötilan aikasarjaa katsottaessa huomaa, että taustalla on selvä nouseva suuntaus.

 

Miksi ilmastonmuutos ei näy Suomen lämpötiloissa?

Ilmastonmuutos näkyy kyllä jo Suomenkin lämpötiloissa. Suomen vuosikeskilämpötila on 1960-luvulta kohonnut keskimäärin 0,3 astetta vuosikymmenessä. Maapallon ilmasto lämpenee ihmiskunnan toimien seurauksena koko ajan, mutta muutoksen suuruus ja vaikutukset vaihtelevat maapallon eri osissa.

Suomi ja muut pohjoiset alueet lämpenevät enemmän kuin maapallo keskimäärin. Lämpenemistahti arktisilla alueilla on noin kaksinkertainen koko maapallon keskimääräiseen verrattuna. Suomen Lapissa ja Fennoskandian pohjoisosissa 1930-luku oli korostuneen lämmin, minkä vuoksi niillä alueilla lämpötilat ovat vasta ohittamassa vanhat ennätykset.

Suomessa talvet lämpenevät keskimäärin enemmän kuin kesät. Esimerkiksi Helsingissä vuosi 2008 oli ennätyksellisen lämmin. Sitä ei vain helposti tule ajatelleeksi, koska kesällä 2008 eivät helteet juuri piinanneet. Vuoden 2008 ennätyslämpö selittyykin ennätyksellisen lämpimällä ja lauhalla talvella. Ja tämä on se ilmastonmuutoksen yksi ikävä tulevaisuudenkuva: entistä useammin meillä tulee olemaan varsinkin maan etelä- ja keskiosassa lauhoja, vähälumisia ja sen vuoksi myös pimeitä talvia. Toki myös kesät lämpenevät, mutta se alkaa näkyä ja tuntua hitaammin kuin talvien lämpeneminen.

Ilmastonmuutoksen vaikutus lämpötilaan on vielä pieni verrattuna suureen luontaiseen vaihteluun, mutta tulevina vuosikymmeninä muutos käy vähitellen selvemmäksi. Ilmaston muuttuessa sen vaihtelevuus kuitenkin säilyy. Välillä on siis edelleen keskimääräistä kylmempää ja välillä keskimääräistä lämpimämpää.

Mikä osuus Auringolla on maapallon lämpötilan yleisessä kehityksessä?

Aurinko ei säätele maapallon lämpötilan yleistä kehitystä. Kasvihuonepäästöjen lisääntymisestä aiheutuva keskilämpötilan nousu on merkittävin tulevaisuuden lämpötiloihin vaikuttava tekijä.

Auringon aktiivisuus ilmenee muun muassa auringonpilkkujen määrän vaihteluina. Pilkkujen ollessa runsaimmillaan Aurinko on aktiivinen, jolloin se säteilee hieman voimakkaammin. Vaihtelu noudattaa noin 11-vuotista jaksollisuutta.
Aurinko säteilee siis hieman lämpimämmin auringonpilkkujen esiintymisen maksimiaikoina kuin silloin, kun niiden määrä on vähäinen. Ero huippukauden ja pohjalukemien välillä säteilyn voimakkuudessa on noin 0,1 prosenttia, josta aiheutuva muutos maapallon keskilämpötilassa on noin 0,1 °C.

Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan Auringon lämmittävä osuus maapallon keskilämpötilan kasvussa viimeisten noin 250 vuoden aikana on ollut alle 10 prosenttia kasvihuonekaasujen lisäyksestä johtuvasta lämmitystekijästä. Myöskään Auringon hiukkassäteilyllä ei ole todettu olevan vaikutuksia maapallon ilmasto-olosuhteisiin, vaikka se suuresti vaikuttaa maapallon ulkopuoliseen avaruussäähän.

Mitä tarkoitetaan ilmastonmuokkauksella?

Erilaisilla ilmastonmuokkaustekniikoilla ilmastonmuutoksen vaikutuksia voitaisiin lieventää viimeisenä oljenkortena, jos ilmastonmuutos riistäytyy täysin hallinnasta. Ilmastonmuokkauksella tarkoitetaan ympäristön suunnitelmallista muuttamista suuressa mittakaavassa. Keinotekoiseen ilmastonmuokkaukseen liittyy kuitenkin suuria riskejä, joten ilmastonmuokkaus ei tarjoa vaihtoehtoa kasvihuonepäästöjen vähentämiselle.

Yksinkertaistettuna ilmastonmuokkauksen idea perustuu maapallon säteilytaseen eli säteilytasapainon muuttamiseen. Eri menetelmillä joko heijastettaisiin auringon säteilyä takaisin avaruuteen tai voimistettaisiin maapallon avaruuteen lähettämää lämpösäteilyä.

Kuinka iso ongelma ilmaston lämpeneminen on?

Eräiden arvioiden mukaan ilmastonmuutos on näköpiirissä olevista ihmiskunnan ongelmista jopa vakavin.

Ilmaston odotetaan lämpenevän nyt nopeammin kuin tuhansiin vuosiin. Lämpeneminen johtuu kasvihuonepäästöjen voimakkaasta kasvusta sadan viime vuoden aikana. Lämpenemisestä seuraa monia haittoja: merenpinta nousee 10 – 90 senttimetriä, tulvat pahenevat, kuivuus vaivaa esimerkiksi Etelä-Eurooppaa, trooppiset myrskyt voimistuvat, kasvit ja eläimet eivät ehdi sopeutua muutokseen ja ihmisten elinolojen huonontuessa pakolaisuus lisääntyy. Lisäksi ilmastonmuutoksella voi olla myös ennalta arvaamattomia seurauksia.

Myönteisiäkin vaikutuksia on: Pohjois-Euroopassa kasvukausi pitenee ja jäiden vähetessä pohjoisia merialueita vapautuu kuljetuksiin. Toisaalta myös haittakasvien kasvukausi pitenee ja Jäämeren vapautuminen lisää ympäristöonnettomuuksien riskiä.

Miksi tutkijat ovat ilmastonmuutoksesta eri mieltä?

Tiedeyhteisö on jo pidempään ollut hyvin yksimielinen siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia.

On valitettavaa, että tästä poikkeavat näkemykset, ihmisen osuuden ilmaston lämpenemisessä kiistävät mielipiteet, ovat saaneet tiedotusvälineissä suhteettoman paljon tilaa ja epäilemättä lisänneet epätietoisuutta myös kansalaisten mielissä eri puolilla maailmaa.

Ilmastonmuutosta tutkitaan hyvin monilla eri tieteenaloilla, eri aikaskaaloissa ja erilaisin menetelmin. Osa näkemyseroista saattaa johtua siitä, että tilastollinen lähestymistapa ja fysikaalisiin ilmiöihin perustuva mallittaminen eivät kohtaa toisiaan. Ilmastonmuutoksen riski näyttäytyy myös erilaisena, jos tarkastellaan vuosimiljoonia, jolloin ihmistä ei vielä ollut tai jos tarkastellaan riskiä nyky-yhteiskunnalle.

Onko ilmastonmuutos yksinomaan ihmisen aiheuttama?

Maapallon ilmasto on aina vaihdellut suuresti. Viimeksi kuluneitten vuosisatojen ja etenkin viime vuosikymmenten aikana näyttämölle on kuitenkin astunut uusi ilmastoa muuttava tekijä: ihmiskunta.

Ihmisten tuottamat päästöt ovat lisänneet kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä; näistä kasvihuonekaasuista hiilidioksidi on tärkeämpi kuin kaikki muut kasvihuonekaasut yhteensä. Lisääntyvät kasvihuonekaasut pidättävät entistä suuremman osan maapallon lähettämästä lämpösäteilystä, jolloin maapallon keskilämpötila nousee.

Maapallon keskilämpötila on noussut 1900-luvun alusta lukien 0.6-0.9 asteella. 1900-luvun alkupuolen lämpeneminen lienee vielä suureksi osaksi luonnollisten tekijöitten aikaansaamaa, mutta vuoden 1970 tienoilla alkanut uusi nopea lämpeneminen johtuu valtaosin ihmiskunnan päästöistä.

Tulevina vuosikymmeninä ja -satoina ilmaston muutokset riippuvat ennen kaikkia ihmisten kasvihuonekaasupäästöistä. Alkaneen vuosisadan loppuun mennessä maapallon keskilämpötilan arvellaan nousevan vajaasta kahdesta reiluun neljään asteeseen, ja Suomessa lämpeneminen olisi tätäkin voimakkaampaa. Vuoden 2100 jälkeenkin lämpeneminen jatkuisi, mutta nopeus riippuu siitä, saadaanko hiilidioksidipäästöt hallintaan.

Kaukaisemmassa tulevaisuudessa fossiilisten polttoaineiden
käytöstä päästään ehkä eroon. Tällöin ihmiskunnan tuottama ylimääräinen hiilidioksidi vähitellen liukenisi valtameriin ja ilmasto palautuisi ennalleen. Täydellinen toipuminen kuitenkin vaatisi jopa tuhansia vuosia. Ja jos luonto saa tämän jälkeen taas säädellä ilmastoa, uusi jääkausikin olisi aikanaan edessä, kuitenkin vasta kymmenien tuhansien vuosien päästä.

Onko jäätiköiden sulaminen totta vai ei?

Hyvin ilmeiseltä näyttää, että tuleva ilmaston lämpeneminen sulattaa monia maapallon jäätiköitä.

Pienet vuoristojäätiköt, esimerkiksi sellaiset joita on Alpeilla, voivat sulaa aika nopeastikin. Monet tällaiset jäätiköt häviävät jo selvästi alle sadassa vuodessa. Näiden jäätiköitten kokonaismassa on kuitenkin aika pieni. Vaikka kaikki pienet jäätiköt sulaisivat, sulamisvesi nostaisi valtameren pintaa vain puolisen metriä. 2000-luvun alussa jäätiköiden sulamisvesi nosti merenpintaa 1-2 mm vuodessa, mutta määrä on kasvussa.

Grönlannin jäätikön täydellinen sulaminen näyttäisi vievän aikaa vähintäänkin tuhat vuotta, mahdollisesti useamman vuosituhannen. Ikävä puoli asiassa on, että kerran käyntiin päässyttä sulamista on vaikea enää pysäyttää, vaikka ilmastoa lämmittävät hiilidioksidipäästöt joskus tulevaisuudessa saataisiinkin kuriin. Eli meidän ja parin seuraavan sukupolven hiilidioksidipäästöjen vaikutukset vaikuttavat jopa monen kymmenen ihmissukupolven päähän. Grönlannin jäätikön täydellinen sulaminen nostaisi merien pintaa maapallolla noin 7 metriä.

Etelämantereen jäätikköön on sitoutunut niin valtava vesimäärä, että sen täydellinen sulaminen nostaisi merenpintaa jopa noin 60 metrillä. Kuitenkin eteläisillä napa-alueilla on niin kylmää, ettei näköpiirissä oleva ilmaston lämpeneminen vielä sulattaisi jäätikköä. Sen sijaan on mahdollista, että jäätikön reunoilta voi lohkeilla suuria kappaleita ikään kuin valtavina jäävuorina, mikä kyllä toisi lisää vettä valtameriin.

Toisaalta eteläisillä alueilla ilmaston lämmetessä lisääntyvät lumisateet saattavat lihottaa Etelämantereen jäätikköä. Tällöin tähän jäämassaan sitoutuva vesi päinvastoin hidastaisi merenpinnan nousua.

Viime aikoina on esitetty arvioita, että ainakin Grönlannin jäätikkö voisi sulaa paljon nopeammin kuin mitä tähän asti on kuviteltu. Ajatus perustuu siihen, että jäätikön pinnalta valuu sulamisvettä jään alle, ja että tämä vesi toimisi eräänlaisena voiteluaineena nopeuttaen jäätikön virtauksia. Näin jäätä virtaisi entistä nopeammin Grönlannin kylmistä keskiosista rannikoille, missä sulaminen on ripeää. Grönlannin itärannikolla monet jääkielekkeet ovat sulaneet viime vuosina varsin nopeasti, mutta ei ole selvää, tukeeko tämä havainto "voiteluaineteoriaa". Mikäli teoria kuitenkin on totta, voisi Grönlannin jäätikkö tällöin sulaa selvästi nopeamminkin kuin noin tuhannessa vuodessa.

Millainen maapallon ilmasto on 50 vuoden päästä?

1900-luvun aikana maanpinnan läheisen ilman lämpötila kohosi maapallolla keskimäärin noin 0,6 astetta, Suomessa ja muuallakin Euroopassa hieman enemmän. Viime vuosikymmeninä lämpenemisen on havaittu kiihtyneen etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla. 50 vuoden kuluttua maapallon keskilämpötilan arvioidaan olevan keskimäärin 1-3 astetta korkeampia kuin vertailukautena, vuosina 1961-1990.

Lämpötilan kohoaminen ei ole tasaista maapallon eri puolilla eikä eri vuodenaikoina. Eniten lämpenevät pohjoisten leveysasteiden maa-alueet talvisin. Pohjois-Euroopan talvien odotetaan lämpenevän 2050-luvulle tultaessa 2-7 asteella. Nykyään vielä poikkeukselliset helleaallot tulevat Euroopassa kesäisin yleistymään.

Monissa maapallon osissa yhteiskunnan ja ympäristön sopeutumista ilmastonmuutokseen vaikeuttaa se, että lämpenemisen lisäksi sateiden esiintyminen muuttuu. Vaikka sademäärät keskimäärin maapallolla kasvavat, monia tiheästi asuttuja alueita Afrikassa ja Aasiassa uhkaa entistä pahempi vesipula kuivien kausien ja toisaalta veden laatua heikentävien tulvien yleistyessä.

Euroopassa etenkin Välimeren maissa kesät kuivuvat entisestään. Mallitulokset viittaavat siihen, että Keski-Euroopassa vähentyvistä kesäsateista ja pidentyvistä poutajaksoista huolimatta kesän 2002 kaltaiset tulvat tulevat aiempaa yleisimmiksi. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan siis lisäävän sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistä ja voimakkuutta.

Ilmaston lämmetessä myös valtamerten pinta kohoaa. 50 vuoden kuluttua merenpinnan arvioidaan nousseen keskimäärin 5-30 senttimetriä, mikä jo koettelee alavimpia rannikkoalueita ja saaria.

Seuraavan 50 vuoden aikana toteutuvat ilmastonmuutokset ennakoivat vielä paljon suurempia muutoksia tulevina vuosisatoina. Niinpä mitä tehokkaammin kasvihuonekaasujen päästöjä pystytään hillitsemään, sitä enemmän nykyistä muistuttaa se ilmasto, jossa tulevien vuosisatojen ihmiset, eläimet ja kasvit elävät.

Miten luotettavia ilmastoennusteet ovat, kun säätäkin voidaan ennustaa kohtalaisella varmuudella vain 5-10 vuorokautta eteenpäin?

Päivästä toiseen tapahtuva sääennustus on eri asia kuin ilmastonmuutoksen ennustaminen vuosikymmenien päähän. Ilmastotutkimuksessa tarkastellaan ilmakehän ominaisuuksien pitkän ajan keskiarvoja ja niiden hitaita muutoksia. Ilmakehän ominaisuuksiin vaikuttavat eri tekijät kuin päivän säähän.

Ilmastoennusteissa huomioidaan esimerkiksi kasvihuonekaasut, joiden pitoisuuden vuodesta toiseen tapahtuva kasvu muuttaa maapallon koko ilmakehän lämpötilaa ja siten hitaasti laajojen alueiden ilmastollisia olosuhteita.

Mistä maapallon lämpeneminen johtuu?

Ilmastopaneeli IPCCn arviointiraporteissa on yhteenveto tieteellisistä tutkimuksista, joissa on selvitetty syitä maapallon keskilämpötilan nousuun. 1900-luvun puolivälin jälkeen havaittu maapallon keskilämpötilan nousu johtuu hyvin todennäköisesti valtaosin ihmiskunnan tuottamien päästöjen aiheuttamasta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntymisestä.

Luonnollisten tekijöiden, kuten auringon säteilyn ja tulivuoritoiminnan, voidaan mallilaskelmissa katsoa merkittävästi vaikuttaneen 1900-luvun alkupuolen muutoksiin. Edellä mainituilla tekijöillä ei kuitenkaan voida yksin selittää 1900-luvun jälkipuoliskon lämpenemistä.

Käytettävissä on entistä pidempiä ja paremmin käsiteltyjä lämpötilasarjoja sekä uusia mallituloksia ilmaston vaihtelevuudesta. Nykyisten malliajojen perusteella on hyvin epätodennäköistä, että viimeisten 100 vuoden aikana tapahtunut lämpeneminen voisi johtua pelkästään luonnollisesta ilmaston vaihtelevuudesta.

Mikä vaikutus maan kiertoradan muutoksilla on?

Maan kiertoradassa ja -asennossa aurinkoon nähden tapahtuu aivan pieniä muutoksia. Ne ovat kuitenkin hyvin pitkällä aikavälillä merkittäviä.

Viimeisten muutaman miljoonan vuoden ajan jääkausien vahvistumista ja heikkenemistä on säädellyt yhtenä tekijänä maapallon auringolta saama säteily. Säteilyn määrä vaihtelee maapallon kiertoradan soikeuden ja kiertoakselin kallistuskulman mukaan ja riippuu myös siitä, onko pohjoisen pallonpuoliskon kesä silloin kun maapallo on kauimpana vai lähinnä aurinkoa (akselin prekessio). Kiertoradan vaihtelut tuovat ilmastoon noin 20 000 - 100 000 vuoden mittaisia heilahteluja. Kyseessä on ns. Milankovichin astronominen ilmastonvaihteluteoria. Tässä on olennaista nimenomaan säteilyn muutokset pohjoisella pallonpuoliskolla, koska Etelämantereen olosuhteisiin maapallon kiertoradan muutokset eivät juuri vaikuta.

Jääkauden alkamiselle otollisin tilanne on sellainen, että kallistuskulma on pienimmillään ja pohjoisen pallonpuoliskon kesä sattuu silloin kun maapallo on kauimpana aurinkoa ja kiertorata mahdollisimman soikea. Silloin pohjoisen pallonpuoliskon kesä on pitkä ja viileä ja talven aikana kertynyt lumi ei ehdi sulaa; alkaa jäätiköityminen. Ilmojen viilentyminen vähentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta sen imeytyessä meriin. Tällöin kasvihuone-efekti heikkenee ja ilman lämpötila laskee entisestään. Kiertoradan muutokset ja niiden kautta tuleva auringonsäteilyn jakauma maapallolla ei siten yksin riitä selittämään jääkausivaihtelua.

Jääkauden päättymiselle suotuisat astronomiset olosuhteet ovat päinvastaiset. Viimeksi maapallon kiertoakselin kallistuskulma oli suurimmillaan noin 10 500 vuotta sitten, jolloin napapiiri kulki vähän Oulun pohjoispuolelta ja kesät olivat siten nykyistä kuumemmat.

Miten Suomen ilmasto on muuttumassa?

Jos ilmastonmuutos etenee nykyisten käsitysten mukaan, ilmasto lämpenee ja sateet lisääntyvät. Etelä-Suomen suurten keskusjärvien – Päijänteen, Saimaan, Vanajan, Säkylän Pyhäjärven – talvenaikaiset tulvat lisääntyvät ja vedenpinnat tulevat olemaan nykyistä korkeammalla. Kevättulvat sitä vastoin vähenevät. Muutos on kuitenkin hidasta.

Lapissa lisääntyvä talviaikainen sadanta saattaa kasvattaa lumipeitettä ja kevättulvat voivat, ainakin ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa, voimistua.

Suomalaisten ei kuitenkaan tarvitse todennäköisesti olla kovin huolissaan kesämökkiensä vuoksi, sillä säännösteltyjen järvien vedenpintaa pystytään pitämään juoksutuksilla sopivalla tasolla.

Uhkaako merenpinnan nousu saarivaltioita?

Ilmastopaneeli IPCC:n vuonna 2007 ilmestyneessä raportissa arvioidaan merenpinnan nousevan vuoteen 2100 mennessä 18-59 cm. Arviossa ei huomioitu mannerjäätiköissä mahdollisesti tapahtuvia nopeita muutoksia. Uusimmissa tutkimuksissa on pidetty mahdollisena, että merenpinnan nousu vuoteen 2100 mennessä voisi pahimmillaan olla metrin tai jopa enemmän. Vaikka kasvihuonekaasupäästöt saataisiin vakautettua, niin merenpinnan nousu tulee jatkumaan useita satoja, jopa tuhansia vuosia.

Paikallinen maan vajoaminen tai kohoaminen, alueellinen poikkeama keskimääräisestä merenpinnan kohoamisesta, muutokset paikallisessa ilmastossa ja ääritilanteissa, kuten hyökytulvissa, vaikuttavat merenpinnan korkeuteen. Nämä tekijät on huomioitava arvioitaessa keskimääräisen merenpinnan nousun seuraamuksia jollakin tietyllä saarella tai rannikolla. Monet Tyynen ja Intian valtameren atolleilla sijaitsevat saarivaltiot ja matalat kalkkikivisaaret esimerkiksi Karibialla ovat vaarassa menettää merkittävän osan pinta-alastaan merenpinnan nousun ja hyökytulvien seurauksena kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla.

Rannikoiden eroosion lisäksi pieniä saarivaltioita uhkaa muun muassa vesivarojen hupeneminen ja maatalousmaan väheneminen. Näiden valtioiden sopeutumiskyky on yleisesti heikko ja haavoittuvuus suuri. Pienet saarivaltiot kokevat perustellusti olemassaolonsa uhatuksi.

Miksi lämpötila muuttuu hiilidioksidipitoisuuden muuttuessa?

Tällä hetkellä ilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa voimakkaasti. Tällä hetkellä se on jo noin 40 % korkeampi kuin esiteollisella ajalla. Syynä on ihmiskunnan energian tuotanto, joka perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Mittausten perusteella tiedetään, että ilmakehän hiilidioksidi alkoi kasvaa n. 1850, ja kasvu on jatkunut kiihtyvällä vauhdilla. Tämä on sopusoinnussa käytettyjen polttoainemäärien kanssa.

Hiilidioksidi on ns. kasvihuonekaasu, koska se pidättää osan maapallon omasta lämpösäteilystä ja palauttaa sen takaisin maanpinnalle. Hiilidioksidia on ilmakehässä luonnostaan ja se on osaltaan pitänyt maanpinnan lämpötilan elämälle suotuisissa rajoissa. Lisääntyvä hiilidioksidi nostaa kuitenkin edelleen ilmakehän lämpötilaa.

Tilanne oli toinen jääkauden aikana, 100 000 - 10 000 vuotta siiten. Silloin maapallon ilmasto oli jopa viisi astetta kylmempi kuin tällä hetkellä. Maapalloa kylmensi auringon säteilyn erilainen jakautuminen etelän ja pohjoisen välillä. Vaikka aurinko itse säteili yhtä voimakkaasti, maapallon oma asento (pyörimisakselin hitaiden vaihtelun johdosta) vaikutti siihen, että pohjoiset alueet kylmenivät. Kylmeneminen vaikutti kemiallisten syiden vuoksi siihen, että ilmakehän hiilidioksidia liukeni runsaasti valtameriin ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus laski poikkeuksellisen alhaiselle tasolle. Käänteisen kasvihuonevaikutuksen vuoksi ilmasto kylmeni jopa niin paljon, että syntyivät laajat mannerjäätiköt Pohjois-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tämä tiedetään jääkairauksista saatujen kaasunäytteiden perusteella.

Jääkaudella lämpötilan muutos tapahtui ensin ja hiilidioksidin muutos seurasi perässä. Silloin ihmiskunta ei vielä vaikuttanut luonnon kiertoon. Luonnossa lämpötila-hiilidioksidi -prosessi voi kulkea molempiin suuntiin eli kumpikin tilanteesta riippuen voi olla muutoksen alkusyy tai seuraus.
 

Ilmasto on vaihdellut aina, miksi nyt pitäisi huolestua?

Ilmaston luonnollinen vaihtelu on ollut suhteellinen mietoa jääkauden jälkeisenä aikana eli olemme sopeutuneet nykyiseen ilmastoon. Ilmasto on vaihdellut koko maapallon olemassaolon ajan, mutta muutokset ovat tapahtuneet hitaasti miljoonien vuosien kuluessa. Viime jääkauden kylmimpinä aikoina 20 000 vuotta sitten maapallon keskilämpötila oli arviolta 6 astetta nykyistä alhaisempi. Nyt pahimmillaan on odotettavissa muutos, joka suuruudeltaan vastaa jääkautta, mutta lämpimämpään suuntaan. Erona tähän on se, että nyt muutos tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa eli muutamassa sadassa vuodessa. Jos muutos on liian nopea ja/tai liian suuri, maapallon ekosysteemit ja ihmiskunta eivät ehdi sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Jos muutos saa jatkua, seurauksena voi olla muutoksia, joita edes emme vielä osaa arvioida kunnolla. Koska muutos aiheutuu ihmiskunnan toiminnasta, ilmastonmuutoksen etenemiseen on mahdollista vaikuttaa.

Voimistuvatko trooppiset hirmumyrskyt ilmastonmuutoksen vaikutuksesta?

Hirmumyrskyjen ensisijainen energianlähde on lämmin meri. Koska merivedet lämpenevät ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, tällä on arvioitu olevan vaikutusta myös hirmumyrskyjen esiintymiseen ja voimakkuuteen. Trooppisen myrskyn intensiteetin todennäköisyyttä ei voida kuitenkaan yksistään arvioida meriveden pintalämpötilan perusteella. Mutta mitä enemmän merestä voi vapautua lämpöä hirmumyrskyn kehitykseen, sitä pidemmän ajan hirmumyrskyllä on mahdollisuus muuntua vuorovaikutuksessa ilmakehässä vallitsevien meteorologisten tekijöiden kanssa.

Tällä hetkellä ilmastotutkimuksessa mallisimulaatioiden perusteella arvioidaankin, että kaikkein voimakkaimmat trooppiset myrskyt todennäköisemmin voimistuvat kuin eivät, mutta ei ole varmuutta siitä, millä aikataululla ja millä alueilla näin voi käydä.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa myrskyihin Suomessa?

Ilmatieteen laitoksella tehdyn tutkimuksen mukaan on mahdollista, että Suomeen saapuvat myrskyt voimistuvat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Tarkasteltujen mallien keskiarvojen perusteella ei tiedetä, voimistuvatko myrskyt Suomen etelärannikolla vai eivät. Sen sijaan Pohjois-Suomesta itään Kuolan niemimaalle asti harvinaisten ja poikkeuksellisten myrskyjen voimakkuus kasvaa, vaikkakin keskimäärin vain 2-6 prosentilla.

Mallikeskiarvot ja keskimääräiset muutokset kertovat äärisäätilanteista kuitenkin vain vähän, ja ovat enemmänkin suuntaa antavia. Tähän asti Suomen voimakkaimmissa myrskyissä kymmenen minuutin keskituuli on ollut merellä 31 m/s. Jos myrskyt voimistuvat tulevaisuudessa, voisivat voimakkaimmat myrskyt yltää 31,6 - 32,9 m/s nopeuksiin. Tällöin nopeudet voisivat siten saavuttaa jo hirmumyrskyn voimakkuuden eli 32,7 m/s. Suomessa myrskyjen voimistumisesta ja merenpinnan noususta voi seurata pahenevia rannikkotulvia ja myös näihin olisi hyvä varautua.

Ilmastotietoa muualla