Ilmatieteen laitos fi

Ilmanpaine ja sen muutokset liittyvät matala- ja korkeapaineisiin ja niiden liikkeisiin. Sään arvioinnissa ilmanpaineen muutokset ovat tärkeämpiä kuin itse painelukemat.

Matalapaineen lähestyessä ilmanpaine laskee ja sää "huononee" eli pilvisyys lisääntyy ja alkaa sataa. Korkeapaineen lähestyessä ilmanpaine nousee ja sää yleensä "paranee".

Mitä voimakkaampi paineenmuutos on, sitä nopeampi säänmuutos on odotettavissa. Muutosta, joka on yli 1 hPa tunnissa, voidaan pitää suurena.

Sääilmiön koko ja elinikä määrää, kuinka hyvin se voidaan ennustaa. Kooltaan laaja ja pitkäaikainen ilmiö voidaan ennustaa useita päiviä etukäteen, mutta yksittäisen sadekuuron syntypaikkaa ei pystytä ennakoimaan.

Koska ilmakehä on kaoottinen, emme voi koskaan laskea ilmakehän tilaa eteenpäin tarkasti. Pienikin virhe alkutilan määrittelyssä voi kasvaa suureksi virheeksi parin päivän päähän. Sääennustusmalliin virhettä tulee alkutilanteen määrityksen epätarkkuudesta ja mallin omasta vajavaisuudesta.

Suomi on mantereisen ja mereisen ilmaston välimaastossa, jossa matalapaineita liikkuu runsaasti. Tämä vaikeuttaa nimenomaan Suomessa sään ennustamista.

Toki voi. Sään tarkkailuahan jokainen tekee: On niin painostavaa, että varmaan kohta tulee ukkonen. Nyt on palattava kotiin, kohta tulee sade kun pilvet nousevat. Reenjalaspilvet tietävät sadetta...

Mutkikkaampiakin sääntöjä on. "Halla hanhen siiven alla" pätee nykyäänkin ja sitä ornitologit seuraavat tarkkaan. Kun pohjoiseen purkautuu kylmää, saa se hanhet syysmuutolla liikkeelle. Koska hanhien nopeus on suurempi, havaitsemme ensin muuttavat hanhet ja vasta sitten myöhemmin kylmän purkaus ulottuu etelään ja tuo hallan.

Kansanennustajat ovat usein taitavia luonnontarkkailijoita sekä ymmärtäjiä ja ansaitsevat kaiken arvostuksen. Heillä voi myös olla paljon säilyttämisen arvoista perinnetietoa. Ennustusten luonne ja menetelmät tietysti eroavat meteorologien soveltamista.

Tänä päivänä hyvä menetelmä on kuunnella säätiedotus ja sitten itse tarkkailla, miten tilanne kehittyy ja meneekö se ennustusten mukaisesti. Varsinkin järven selällä ei omaehtoinen ja kokemukseen perustuva sään seuranta ole pahasta.

Viidenkymmenen vuoden aikana sään ennustaminen on edennyt jättimäisesti. Sama kehitys näyttää jatkuvan. Ennusteet paranevat edelleen hitaasti ja tasaisesti. Tässä on kuitenkin rajansa, kovin pitkiä yksityiskohtaisia ennusteita emme pysty koskaan tekemään ja aivan lyhytaikaisissakin ennusteissa voi jatkossakin olla virheitä.

Ennusteiden paranemiseen ovat vaikuttaneet koulutus, ilmakehän entistä parempi teoreettinen ymmärrys, uudet havaintojärjestelmät sekä kehittyneet ilmakehämallit. Viimeksi mainituilla on ollut ennusteiden paranemisessa ratkaiseva osuus. Ilmakehämalleissa ilmakehän tila määrätään laskemalla. Laitteissa tärkeintä on ollut tietokoneiden kehittyminen. Mitä tehokkaampia tietokoneet ovat suorituskyvyltään, sitä tarkemmin niillä voidaan malleja laskea.

Yhden ennusteen sijaan lasketaan jo nykyään useampia ennusteita ja arvioidaan eri ennusteiden todennäköisyyksiä. Tämä kehitys jatkuu myös lähitulevaisuudessa.

Sään ennustaminen 100 prosenttisen tarkasti on ilmakehän kaoottisen luonteen vuoksi mahdotonta. Sääennusteissa ennustamme siis aina todennäköisyyksiä.

Tiedotusvälineiden kautta annettavissa perinteisissä säätiedotuksissa käytämme sanallisia todennäköisyyksiä esimerkiksi sateelle: "paikoin" vastaa noin 30 % todennäköisyyttä, "monin paikoin" noin 70 % todennäköisyyttä ja "yleisesti" noin 90 % todennäköisyyttä. Käytämme ennusteissamme myös muita ilmiön todennäköisyyteen liittyviä sanoja, kuten mahdollisesti, ajoittain yms. Kannattaa siis seurata ennusteiden sanamuotoja ajatuksen kanssa.

Monille ammattikäyttäjille (esimerkiksi teollisuudelle, rakennusalalle ja maanviljelijöille) annamme myös numeroina ennusteita ilmiöiden todennäköisyyksistä.

Sääennusteiden osuvuutta on seurattu Suomessa vuosikymmeniä. Olemmekin edelläkävijöitä osuvuuden seuraamisessa Euroopassa.

Lämpötilaennusteet ovat parantuneet eniten. Lämpötilaa pystytään ennustamaan nykyään kahden vuorokauden päähän yhtä hyvin kuin reilu viitisen vuotta sitten yhden vuorokauden päähän. Yhden vuorokauden lämpötilaennusteet toteutuvat lähes 90 prosenttisesti ja kahden vuorokauden noin 85 prosenttisesti. Sade-ennusteet ovat lähes yhtä hyviä kuin lämpötilaennusteet.

Kovan tuulen ennusteen osuvuutta seurataan myös. Tuuliennusteissa kahden vuorokauden ennusteet ovat parantuneet enemmän kuin yhden vuorokauden ennusteet.

Ennusteiden osuvuus on parantunut, koska meteorologit ovat entistä osaavampia. Myös sääennustusmallit ovat parantuneet. Kehityksen apuna ovat olleet sekä meteorologian kehitys että tietokoneiden laskentakapasiteetin kasvu. Ilmatieteen laitos raportoi ennusteiden osuvuudet liikenne- ja viestintäministeriölle vuosittain.

Ilmakehän kaoottisuus rajoittaa aina sään ennustettavuutta. Erityisen vaikeita ennustaa ovat kesäiset ja talviset matalapainetilanteet. Sään ennustaminen perustuu nykyisin suurelta osin tietokoneella laskettuihin numeerisiin ennusteisiin.

Silloin tällöin sääennustemalleissa on suuria keskinäisiä eroja. Jopa saman mallin eri päivinä lasketuissa ennusteissa voi olla suuria eroja. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös säätiedotuksiin.

Sääennustusmallien kehityksen myötä hankalat tapaukset toki vähenevät, mutta eroon niistä tuskin koskaan päästään. Ilmakehä on niin monimutkainen järjestelmä, että sen kaikkia oikkuja meteorologitkaan eivät pysty koskaan hallitsemaan.

Iltaruskon sanotaan merkitsevän kaunista ja aamuruskon sateista ilmaa tulevana päivänä. Leveysasteillamme sadealueet liikkuvat usein lännestä itään ja varsinkin vaaleanpunaiset sävyt auringon laskiessa ovat merkkinä siitä, että valon säteet ovat kulkeneet pitkän matkan ilmakehässä. Sadealueen tulo tästä ilmansuunnasta ei siten ole välittömästi odotettavissa.

Aamurusko on näyttävintä silloin, kun yläpilveä on auringon edessä. Jos yläpilvet liittyvät säärintamaan, niin silloin sadealue on alle puolen vuorokauden päässä.

Pilvet liittyvät sääjärjestelmiin, etenkin matalapaineisiin, ja niiden liikkeeseen. Myös paikalliset olot synnyttävät ja haihduttavat pilviä.

Lämpimän rintaman lähestyessä ilmaantuu yleensä taivaalle yläpilviin kuuluvia untuvapilviä (Cirrus), jotka ovat kuitumaisia ja usein jalaksenmuotoisia. Rintaman lähestyessä ne tihenevät harsopilveksi (Cirrostratus), jossa voi näkyä auringon ympärillä rengas tai muita ns. haloja. Rintaman edelleen lähestyessä pilvet paksunevat, niiden alaraja laskee ja niistä tulee keskipilviin kuuluvia verhopilviä (Altostratus), joista aluksi aurinko näkyy läpi ja myöhemmin ei. Lopulta pilvet muuttuvat paksuksi sadepilveksi (Nimbostratus).

Lämpimässä rintamassa sataa melko tasaisesti ja pitkään. Sen sijaan kylmässä rintamassa pilvivyöhyke on kapeampi, joten pilvet kehittyvät nopeammin kuin lämpimässä rintamassa. Kylmän rintaman sade on kuuroittaista ja verrattain lyhytaikaista ja voi ukkostaa. Kylmään rintamaan liittyy myös puuskainen tuuli ja puuskaisuus, ja ne jatkuvat pitkälti rintaman ylityksen jälkeenkin.
 
Kumpupilvet (Cumulus) syntyvät, kun maanpintaa lähellä olevat kerrokset lämpenevät ja synnyttävät pystyvirtauksia. Kumpupilviä on tyypillisesti kesäpäivinä. Ne kehittyvät yleensä aamupäivällä ja katoavat illalla ("poutapilvet"). Kesäisessä korkeapaineessa tämä saattaa toistua useana päivänä peräkkäin. Kun ilmakehän saa lisää kosteutta, kumpupilvet kasvavat korkeutta ja kehittyvät lopulta kuuro- ja ukkospilviksi (Cumulonimbus).
 
Koska pystyvirtauksia ei kehity viileän vesipinnan yllä, näyttävät iltapäiväkuurot ja -ukkoset kiertävän etenkin keväällä ja alkukesästä merialueita ja suuria järviä. Sen sijaan esimerkiksi kylmään rintamaan liittyvät sadekuurot ja ukkonen (rintamaukkonen) eivät juuri piittaa vesialueista, koska ilmiö syntyy paksummassa ilmakerroksessa, ja ne liikkuvat suurten ilmavirtausten mukaan. Loppukesästä ja syksyllä on tilanne toinen ja ukkosia sekä kuurosateita on enemmän merellä ja sieltä ne voivat ajautua maalle.
 
Mikäli aamulla on taivaalla hahtuvapilviin (Altocumulus) kuuluvaa kokkarepilveä (Altocumulus floccus) tai vallinharjapilveä (Altocumulus castellanus), enteilee se sadekuuroja ja ukkosia myöhemmin päivällä. Nuo pilvet kertovat, että muutaman kilometrin korkeudessa olevassa ilmakerroksessa syntyy herkästi pystyliikkeitä eli ilman tasapainotila on siellä epävakaa. Kun nousevia virtauksia kehittyy päivällä maanpinnanläheisessä kerroksessa auringon lämmittäessä, ne jatkavat helposti ylempiin kerroksiin, jolloin syntyy kuuro- ja ukkospilviä. Kokkarepilvet ja vallinharjapilvet ovat myös merkkinä tulevasta kylmästä rintamasta.

Tutustu Teematietoa-osion pilvikuvastoon

Tuuli ja sen muutokset liittyvät matala- ja korkeapaineisiin, mutta varsinkin kesäisin myös paikalliset syyt vaikuttavat tuuleen. 

Tuuli kääntyy ja voimistuu matalapaineen lähestyessä. Matalapaineen sijaintia voidaan arvioida nk. Buys-Ballot'n tuulisäännön avulla. Sen mukaan seisottaessa selkä vastatuuleen matalapaine on etuvasemmalla ja korkeapaine oikealla. Selkä tuulta vasten seisottaessa, jos yläpilvet tulevat vasemman käden puolelta, on sää ”huononemassa” ja oikean käden puolelta, niin sää ”paranee”. Jos tuuli maanpinnalla on samasta suunnasta tai vastakkaisesta suunnasta kuin yläpilvien korkeudella, ei välitöntä säänmuutosta ole odotettavissa.

Tärkein paikallistuulista on rannikon lähelle syntyvä maa-merituuli-ilmiö. Aurinkoisena kesäpäivänä tuuli puhaltaa mereltä maalle, kun taas yöllä tuuli puhaltaa maalta merelle. Sekä maa- että merituuli tasoittaa lämpötilan vuorokausivaihtelua.

Hallaa on tyypillisesti tyyninä, selkeinä öinä kylmässä ja kuivassa ilmamassassa. Näin ollen, jos pohjoisenpuoleinen tuuli heikkenee ja sää selkenee, niin yöstä tulee kylmä ja on mahdollisesti hallanvaara. Sumun ja kasteen synty yöllä pienentää hallanvaaraa ja usein myös hallatuhoja.

Lähtökohtaisesti verkkopalvelumme on suunniteltu niin, että selain muistaa viimeksi vieraillun paikan. Paikkakunnan muistamistoiminto vaatii kuitenkin selaimeen päälle JavaSrcipt-tuen ja oikean Cookies-asetuksen.

Jos käyttäjä on asettanut oman selaimensa Cookies-asetuksen niin, että välimuisti tyhjentyy aina kun selain suljetaan, ei selain voi muistaa viimeksi vierailtua paikkakuntaa. Tällöin verkkopalvelu tarjoaa ensin oletuspaikkakuntaa, joka on pääkaupunkimme Helsinki.

Oman selaimen Security- tai Privacy -asetukset kannattaa siis tarkistaa. Niitä muuttamalla cookie/eväste (eli viimeksi vierailtu paikka) säilyy selaimen välimuistissa.