Jäätalvi 1995/1996 oli pinta-alaltaan keskimääräinen talvi, mutta kestoltaan normaalia pidempi

Jäätyminen alkoi Perämeren pohjoisosassa marraskuun alkupuolella keskimääräiseen aikaan. Suomenlahden itäosaan jäätä muodostui marraskuun lopulla ja Merenkurkkuun joulukuun alussa. Selkämeren saaristoon jäätä muodostui joulukuun puolivälissä, Saaristomerelle ja Suomenlahden länsiosaan joulukuun loppupuolella; myös keskimääräiseen aikaan. Ahvenanmerellä jäätyminen alkoi joulu-tammikuun vaihteessa noin kuukauden keskimääräistä aiemmin.

Vuodenvaihteessa vallitsi kylmä sää ja uutta jäätä muodostui nopeasti Perämerelle, Selkämerelle, Saaristomerelle ja Suomenlahdelle. Tammikuun alussa Perämeri peittyi lähes kauttaaltaan uuteen jäähän ja Selkämerelle Ruotsin rannikon edustalle muodostui leveä vyöhyke ohutta jäätä. Tällöin myös Saaristomeri ja Ahvenanmeren pohjoisosa saivat jääpeitteen ja Suomenlahden itäosassa jäätä muodostui Suursaareen saakka.Saaristomeri peittyi kauttaaltaan jäähän noin kuukauden keskimääräistä aiemmin.

Tammikuun puolivälissä tuulet hajottivat ohuen jään kentät Ahvenanmereltä, Selkämereltä ja Perämeren ulapalta. Tammikuun loppupuolella alkoi uusi kylmä sääjakso, jonka aikana Perämeri peittyi kauttaaltaan jäähän tammikuun 21. päivänä noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Suomenlahti peittyi kauttaaltaan jäähän tammikuun lopulla, Ahvenanmeri helmikuun alkupuolella ja Selkämeri helmikuun loppupuolella.

Jääkentässä oli runsaasti ahtautumia Perämerellä Suomen rannikon edustalla ja Suomenlahdella. Talven laajin jäätilanne saavutettiin helmikuun 25. päivänä, jolloin Pohjanlahti, Suomenlahti ja pohjoinen Itämeri Ristnan leveyspiirin eteläpuolelle saakka sekä Tanskan salmet olivat jään peittämiä. Pinta-alaltaan laajin tilanne oli 265 000 km2.

Helmi-maaliskuun vaihteessa jäät ajautuivat koilliseen, jolloin uusia ahtautumia muodostui Perämerelle ja Suomenlahdelle ja Selkämeren etelä- ja länsiosaan avautui railo. Maaliskuun alkupuoli oli kylmä ja uutta jäätä muodostui avoalueisiin ja vanha jää vahvistui.

Maaliskuun lopulla alkoi hidas jään taantuminen. Ensimmäisenä vapautuivat jäistä huhtikuun puolivälissä pohjoinen Itämeri ja Ahvenanmeri runsaan viikon keskimääräistä ajankohtaa myöhemmin. Selkämereltä jäät lähtivät huhtikuun loppupuolella ja Saaristomereltä toukokuun alussa, noin viikon keskimääräistä myöhemmin. Suomenlahdelta jäät lähtivät toukokuun puolivälissä, noin kolme viikkoa keskimääräistä ajankohtaa myöhemmin, ja Perämereltä kesäkuun alussa, mikä oli lähes kaksi viikkoa normaalia myöhemmin.

Kiintojään suurin paksuus Perämeren pohjoisosassa oli 70-107 cm, Perämeren eteläosassa 40-65 cm, Selkämerellä 50-70 cm, Saaristomerellä 50 cm ja Suomenlahdella 50-70 cm. Ulapan jään paksuus Perämeren pohjoisosassa oli 40-70 cm, Perämeren eteläosassa 30-50 cm, Selkämerellä 10- 30 cm, Saaristomerellä 20-50 cm, Pohjois-Itämerellä 10-30 cm, Suomenlahden länsiosassa 30-50 cm ja Suomenlahden itäosassa 30-60 cm.

Jääpäivien määrä kaikilla merialueilla oli keskimääräistä suurempi. Perämerellä jääpäiviä oli 14, Merenkurkussa 18, Selkämerellä 26, Ahvenanmerellä 32, Saaristomerellä 38 ja Suomenlahdella 37 keskimääräistä enemmän.

Simo Kalliosaari

Talven laajin jäätilanne saavutettiin helmikuun 25. päivänä, jolloin jäätä oli 265 000 km2