 |
|
|
|
Kysymyksiä ja vastauksia | Erikoiset kysymykset
Erikoiset ilmiöt ja kysymykset
Sadepilvien kylväminen on tunnetuin tapa, jolla ihminen muuttaa säätä. Pilviin kylvetään jauhemaista kemikaalia, tyypillisesti hopeajodidia, joka kiihdyttää sadeprosessia, ja silloin pilvi sataa aikaisemmin kuin mitä se luonnostaan sataisi. Sadeprosessi nopeutuu, koska jääkiteitä muistuttavat kemikaalikiteet toimivat tiivistymisytiminä ja vauhdittavat pilvipisaroiden kasvua sadepisaroiksi.
Kemikaalit voidaan kylvää pilviin joko lentokoneesta pudottamalla tai rakettien avulla. Kylväminen toimii vain sellaisilla pilvillä, jotka muutenkin sataisivat - jauheilla ei voida tehdä sadetta kuivasta ilmasta.
Pilviä kylvetään joko siksi, että ne sataisivat kuivuudesta kärsiville alueille tai siksi, että ne sataisivat ennen kuin ehtivät johonkin tärkeään paikkaan, vaikkapa urheilukilpailuihin. Sademäärän kasvatusta tehdään Yhdysvalloissa ja Australiassa. Viininviljelyalueilla (kuten Kreikassa ja Argentiinassa) pilviä kylvetään siksi, että ne eivät eivät ehtisi kasvaa suuriksi kuuropilviksi ja tuottaa rakeita.
Pakkasen paukkuminen johtuu veden laajenemisesta sen jäähtyessä. Vettä voi olla esimerkiksi seinänraoissa. Kun vesi laajenee sen jäätyessä, syntyy paukkuva ääni. Myös rakenteiden materiaalin kutistuminen voi aiheutta samanlaista ääntä. Mitään vakavia vaurioita harvemmin syntyy. Vesiputkien jäätyminen on sitten kokonaan toinen asia.
Tavallisen pyöreähkön ja melko pienikokoisen vappuilmapallon seikkailu voi olla ihmeellinen halki ilmojen. Jos pallon kumi on ollut korkealaatuinen ja hyvin tasainen, se säilyy ehjänä useita vuorokausia. Tämänhän olemme huomanneet huoneessa hitaasti lattiaa kohti vaipuvasta pallosta. Kun pallon suu on sidottu tiukasti, ei helium -tai vetykaasu pääse pallosta ulos kuin hyvin hitaasti vuotamalla.
Jos vappuilmapallo pääsee karkuun, se kohoaa nopeasti muutaman sadan metrin, enimmillään noin kilometrin korkeuteen. Kun ilmapallon sisällä olevan kaasun paine saavuttaa ympäröivän vapaan ilmahehän ilmanpaineen, jatkaa pallo leijailemistaan pysyen suunnilleen samalla korkeudella ilmavirtauksen mukana.
Meille Suomeen asti on kulkeutunut voimakkaassa lounaisvirtauksessa ehjänä koululaisten lähettämiä tavallisia ilmapalloja Brittein saarilta ja Etelä-Ranskasta saakka. Palloja lähetettiin nimilapuin varustettuina ainakin 1000 kappaletta. Brittein saarilta lähetetty pallo löytyi Keski-Suomesta Jyväskylän pohjoispuolelta. Aikaa oli kulunut matkan tekoon vain vajaa 2 vuorokautta. Tämä todistaa, että sitkeimmät ehjinä pysyvät pallot pystyvät leijailemaan jopa tuhansia kilometrejä.
Ilmatieteen laitokset kautta maailman lähettävät päivittäin mittauslaitteita isojen joustavakumisten ilmapallojen nostamina. Nämä tutkimuskäytössä olevat pallot laajenevat ylöspäin noustessaan valtavasti, kun ilmanpaine pienenee ylhäällä jatkuvasti. Siten ne säilyttävät nostovoimansa. Tutkimuspallot nostavat mittalaitteet tyypillisesti 20 - 30 kilometrin korkeuteen asti ennen kuin pallo halkeaa, ja putoaa mittalaitteineen takaisin maanpinnalle satojen, jopa tuhannen kilometrin päässä lähetyspaikastaan.
Ilmiö, joka ensin vaikuttaa UFOlta (Unidentified Flying Object), paljastuu saadessaan luonnollisen selityksen IFOksi (Identified Flying Object). Taivaalla näkyvät valoilmiöt voi jakaa kahteen ryhmään: luonnolliset valoilmiöt ja ihmisen aiheuttamat valot.
Luonnollisia valolähteitä ovat mm. Aurinko, Kuu, tähdet ja planeetat. Taivaalla näkyy silloin tällöin meteoreja ja komeettoja, huomattavasti harvemmin supernovia. Supernova on valovuosien päässä tapahtunut tähden räjähdys, joka voi näkyä taivaalla keskellä päivääkin kuukausien ajan. Tällaisia ilmiöitä tapahtuu tosin erittäin harvoin, muutaman sadan vuoden välein.
Pilvien määrä ja laatu säätelevät voimakkaasti Auringon ja Kuun valoa taivaalla. Pilvet voivat luoda mitä merkillisimpiä valojen ja varjoja taivaalle. Aamu- ja iltarusko sekä hetket ennen Auringon laskua ja nousua tuottavat myös hienoja valomuodostelmia.
Venus on Auringon ja Kuun jälkeen tähtitaivaan kirkkain valolähde. Venus esiintyy säännöllisesti noin puolen vuoden välein joko aamutähtenä tai iltatähtenä. Joskus myös Mars, Jupiter ja Saturnus kiinnittävät huomiota taivaalla. Mielenkiintoisia ilmiöitä ovat myös tilanteet, joissa kirkkaat planeetat tai myös kirkkaat kiintotähdet ovat Kuun kanssa lähekkäin taivaalla.
Ikkunalasin läpi katsottuna kirkkaiden tähtien ympärille saattaa muodostua valosakaroita, heijastumia tai vääristymiä. Kuumalla ilmalla tai vaikkapa kuuman saunan ovella on tehty havaintoja, joissa väreilevä ilma vääristää esim. Kuun omituiseen värisevään muotoon.
Maapallon ilmakehässä esim. salamat, sateenkaaret, halorenkaat ja revontulet ovat varsin tavallisia valoilmiöitä. Harvinaisempia ovat valaisevat yöpilvet ja helmiäispilvet, jotka ovat laskeneen auringon valon heijastumia noin 50-80 km korkeudella leijuvien pilvien sisältämistä jääkiteistä. Ilmakehän aiheuttamiin ilmiöihin luetaan myös erilaiset kangastukset, jotka näkyvät parhaiten päivisin kuumassa ilmanalassa lähellä horisonttia. Kyseessä on valon taipumisesta aiheutuva vääristymä.
Ihmisen tuottamia valoilmiöitä tuottavat mm. kaupunkien valot, jotka kaukaa havaittuna voivat aiheuttaa pilviin erikoista kajoa ja heijastumia. Haloja syntyy usein pakkasella kirkkaiden ulkovalojen valokeilojen ympärille. Taivaalla voi nähdä lähes joka yö mm. satelliittien pistemäisiä, tähtien kaltaisia liikkuvia valoja, jotka liikkuvat yleensä muutaman minuutin kuluesssa horisontista horisonttiin. Myös lentokoneiden vilkkuvat huomiovalot, suihkukoneiden polttomoottorien lieskat, auringonsäteiden heijastumat lentokoneen metallikyljestä, laskevan auringon valaisemat kuumailmapallot ja sääluotauspallot, ilotulitteet, kirkkaiden valonheittimien valopilarit ja avaruusrakettien lieskat aiheuttavat erikoisia valoilmiöitä. Maaseudulla autojen valot saattavat pimeällä näkyä hyvinkin kauas ja heijastua erilaisilta pinnoista.
Kun oudosta valoilmiöstä tekee havainnon, on hyvä laittaa muistiin kellonaika ja ilmiön kesto, havaintopaikka, pilvisyys ja valo-olosuhteet. Kannattaa myös pistää merkille missä ilmansuunnassa havainto näkyi, liittyikö havaintoon outoja ääniä tai värejä, oliko valo pistemäinen tai muodoltaan muuttuva ja liikkuva ja kirkkauttaan vaihteleva. Mitä tarkempi kuvaus on, sitä helpompaa on ilmiön tunnistaminen. Jos kamera on matkassa, niin kuva kertoo enemmän kuin monet sanat.
Suomessa erilaisista valoilmiöistä kokoaa tietoa ensisijaisesti Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. Myös Ilmatieteen laitokselle voi ilmoittaa erikoisista havainnoista esim. www-sivujen palautelomakkeella.
Suunnilleen stratosfäärissä, 15 - 30 km korkeudessa taivas alkaa olla jo varsin mustanpuoleinen. Ilmiön huomaa jo tavallisen matkustajakoneen ikkunasta tarkkailtuna noin 10 km kilometrin korkeudella: taivas on selvästi sinisen musta.
Taivaan sinisyys johtuu ilmamolekyylien sirottamasta auringonsäteilystä. Sironta on voimakkainta sinisen valon alueella. Siitä johtuu taivaan sinisyys. Mitä ylemmäs mennään maanpinnalta, sitä vähemmän on yläpuolella ilmaa, josta sirontaa tapahtuu. Näin siis auringon valaisema päivätaivas muuttuu vähitellen sinisestä mustaksi.
Suojasää on hyvin vakiintunut ilmaisu. Talviaikana, joulu-maaliskuussa, sattuu tilanteita, jolloin lämpötila kohoaa tilapäisesti nolla-asteen yläpuolelle. Suojasäitä on lukuisia talvessa, maan eteläosassa toki useammin kuin Lapissa.
Etymologisen sanakirjan mukaan suojasää tulee tutusta suojaa tarkoittavasta sanasta. Tuulensuoja merkitsee leutoa säätä, ja siitä suojasää. Menneinä aikoina talven suojasäät olivat varmasti erittäin tervetulleita, koska ulkosalla työskenneltiin paljon enemmän kuin nykyisin.
Lue lisää lauhoista talvista Suomessa
Auringon laaja-alaisen magneettikentän navat vaihtavat merkkiään kerran 11. vuodessa suunnilleen auringon pilkkujen maksivuonna. Viimeksi vuonna 2000. Maapallon magneettikenttä vaihtaa napaisuuttaan, mutta paljon harvemmin: keskimäärin muutamia kertoja miljoonassa vuodessa. Viimeksi tällainen napaisuuden vaihto tapahtui noin 750 000 vuotta sitten. Tämän päivän magneettikentän muutoksissa on sellaisia piirteitä, jotka viittaavat seuraavaan napaisuuden vaihtoon. Napaisuuden vaihtuessa magneettinen pohjoisnapa ja etelänapa vaihtavat paikkojaan.
Muutosprosessi kestää tuhansia vuosia. Siinä maapallon magneettikenttä ensin heikkenee lähes olemattomiin ja kasvaa sitten uudestaan, mutta napaisuudeltaan vastakkaisena. Magneettiset navat eivät sellaisenaan liiku laajalti, mutta kentän ollessa pieni saattaa magneettikentässä olla useita napoja. Revontulia voidaan silloin mahdollisesti nähdä tavanomaisena ilmiönä muuallakin kuin vain napa-alueiden tuntumassa kuten nyt.
Sähkömoottorien ja generaattorien toimintaan ei maapallon magneettikenttä vaikuta eikä napaisuuden käännöksellä ole siten suurta merkitystä teknlogisiin järjestelmiin. Magneettikompassit kyllä menettäisivät käännösprosessin aikana tehtävänsä, koska silloin magneettikentän muutokset ovat nopeita ja magneettinen pohjoissuunta muuttuu huomattavasti nopeammin kuin nykyään.
Magneettikentän ollessa heikoimmillaan napaisuuden vaihtoprosessin puolivälissä avaruuden kosmisiltä säteilyltä suojaava magneettinen kilpi on ohut ja taustasäteily nousee silloin. Tästäkään tuskin on mitään suurta vaaraa ihmiskunnalle tai elolliselle luonnolle, koska napaisuuden käännöksen tunnetaan eri geologisista kerrostumista satoja suunnilleen parin miljardin vuoden ajalta eikä mitään eläimistön massatuhoja ole voitu yhdistää magneettisten napojen vaihtumiseen.
Ilmiö johtuu inversiosta, joka syntyy tyynessä pakkassäässä maanpinnan läheisyyteen. Inversiossa lämpötila kohoaa ylöspäin mentäessä, ja se estää ilman pystysuorat liikkeet. Näin savu tai saasteet kerääntyvät maanpinnan läheisyyteen.
Käsite tulipalopakkanen johtunee siitä, että pakkassäällä lämmitetään enemmän kuin normaalisti, ja se lisää tulipalojen määrä. Näin oli tilanne erityisesti silloin, kun puulämmitys oli yleisempää.
Veijo Meren kirjan "Sanojen synty" mukaan koillinen tulee päivän koista, eli aurinko nousee sieltä kesäaikaan. Kaakko (vironkielessä kagu) tulee kaakkurin muuttosuunnasta. Lounas puolestaan tarkoittaa keskipäivää, jolloin lounas syödään.
Luode on alunperin tarkoittanut nousuvettä ja tulvaa.1800-luvun alussa luode alkoi tarkoittaa laskuvettä. Koska luoteissuunnassa on maastamme katsottuna tulviva meri, sai ilmansuunta nimensä siitä.
Pihjalanmarjojen määrä vaihtelee sekä edellisen että menneen kesän säistä johtuen.
Varsinkin pihlajien marjasato vaihtelee tyypillisesti joka toisen vuosi. Esimerkiksi kesällä 2001 marjoja oli vähän ja vuonna 2002 sato on taas hyvin runsas.
"Tulee paljon lunta, kun on paljon pihlajanmarjoja."
"Ei oksat kestä peräkkäin runsasta marjamäärää ja runsasta lumimäärää."
Myös näiden pihjalanmarjoista kertovien kansansanontojen vastakkaisuus viittaa siihen, että marjojen määrästä ei voida vetää luotettavia johtopäätöksiä tulevan talven säistä ja lumista.
Auringon UV-säteily on aineetonta sähkömagneettista säteilyä, johon maapallon magneettikenttä ei vaikuta millään tavoin. Maan magneettikentän heikkenemisellä ja UV-säteilyn muutoksilla ei ole siten mitään fysikaalista yhteyttä toisiinsa. Se kuinka paljon UV-säteilyä saadaan maanpinnalla, riippuu yläilmakehän eli stratosfäärin otsonin määrästä 20-30 km korkeudella.
Magneettikentän vaikutukset kohdistuvat maapallon lähiavaruuden sähköisesti varattuihin hiukkasiin (elektronit, protonit, erilaiset ionit jne). Niiden liikkeitä maapallon ympärillä säätelee maapallon magneettikenttä monien muiden tekijöiden ohella.
Lahna syö pohjassa olevia matoja ja toukkia. Vastarannalla aallokko sekoittaa vettä ja pohjaa, jolloin pohjassa oleva ravinto tulee helpommin kalan saataville. Kesällä ulapalta rantaan puhaltava tuo myös lämmintä pintavettä lähelle rantaa, mikä lisää kalojen viihtyvyyttä. Lahnaa siis kannattaa kesällä kalastaa vastarannalta.
Lue lisää säästä virkistyskalastajalle
Kovalla pakkasella lumikiteissä on paljon sakaroita jotka murtuvat jalan alla ja särkyvät. Lauhemmalla sakaroita on vähemmän, ja nollaa lähestyttäessä paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka toimii narskumista vähentävänä liukasteena.
Jos olemme maan pinnalla suunnilleen meren pinnan korkeudella ja vallitseva ilmanpaine on 1013 hPa ja lämpötila +15 astetta celsiusta, painaa 1 kuutio ilmaa 1,225 kg. Ilman tiheys määräytyy siis vallitsevan paineen, lämpötilan ja korkeuden mukaan. Joka tapauksessa ihan hyvä muistisääntö kuutiolle ilmaa on, että se painaa suunnilleen kilon.
Tuulen puuska voi myrskyssä olla raju, yllättävä ja kaataa ihmisen, jos tämä ei ole varautunut. Lapin tuntureiden laella voi kovalla tuulella joutua konttaamaan päästäkseen eteenpäin. Muualla maailmassa on jopa varottava jyrkkien vuoristoteiden reunoilla yhtäkkiä paikalle iskeviä tuulen pyörteitä.
Tuuli voi siis kaataa, horjuttaa, viedä alas rotkoon. Tuuli ei kuitenkaan tempaise mukaansa ilmaan, siihen ihminen on liian painava.
Ilmatieteen laitoksella on tiedossa tapaus, jossa mies veneineen siirtyi rannalta pitkälle maihin. Se uutisoitiin niin, että tuuli heitti veneen maihin. On vaikea kuvitella sellaista tuulta olevan olemassakaan, joka tähän pystyisi. Kyse oli trombista ja siinä venettä ilmaan nostivat painevoimat.
NAO on ilmakehä-meri vuorovaikutusilmiö, joka on sukua Tyynen Valtameren El Niñon kanssa. Kyseessä ovat ilmastollisten olojen heilahtelut vuosien aikaskaalassa. Nämä heilahdukset ovat monimutkaisia ja ne vaikuttavat merkittävästi laajojen alueiden ilmasto-oloihin.
NAO-ilmiötä mitataan Islannin alueen matalapaineen ja Azorien korkeapaineen erotuksella. Mitä suurempi paine-ero on, sitä voimakkaammat ovat matala- ja korkeapaineet ja sitä voimakkaammat läntiset tuulet niiden välissä Atlantilla. Suuret paine-erot voivat pysyä vallalla jopa vuosikausia ja silloin tietyn tyyppiset tuuliolot dominoivat laajojen alueiden säitä.
NAO-indeksiä on seurattu jo 1800-luvulta lähtien ja sen vaihteluissa on tyypillistä 2-3 ja 4-6 vuoden jaksollisuudet. Kun NAO-indeksi on positiivinen, läntiset tuulet ovat Atlantilla tavallista voimakkaampia. Lämpötila on silloin varsinkin talvella korkea Euroopassa ja Venäjällä. Etelä-Euroopassa on vähäsateista, mutta Englannissa ja Fennoskandiassa tavallista sateisempaa.
NAO-ilmiön meteorologista selitystä ei täysin tunneta. Olennainen tekijä NAOn muodostumisessa ovat merivirrat, erityisesti Golf-virta. Merkittäviä tekijöitä ovat myös meriveden suolapitoisuus ja lämpötila, jotka vaikuttavat muun muuassa merivirtaa ympäröivien alueiden lumi- ja jääoloihin. Jos trendi on sellainen että lunta ja jäätä sulaa enemmän kuin uutta syntyy, aiheuttavat sulavedet meriveden suolaisuuden vähenemistä. Tämä puolestaan muuttaa merivirtoja, koska veden tiheys pienenee. Tällä tavoin meri, ilma ja maa ovat ikuisessa kiertokulussa ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
NAOn nimi tulee englanninkielisestä ilmaisusta North Atlantic Oscillation. Myös El Niñosta käytetään NAOn kaltaista lyhennettä ENSO eli El Nino Southern Oscillation. (Oscillation= heilahdus)
Lisätietoa NAO-ilmiöstä englanniksi
Halot ovat ilmakehän valoilmiöitä, joita syntyy valon taittuessa pilvissä olevista jääkiteistä. Tyypillisimmin haloja esiintyy harsopilvien eli Cirrostratus-pilvien yhteydessä. Tyypillisimpiä haloilmiöitä ovat auringon tai kuun ympärillä olevat sateenkaaren väreissä loistavat renkaat tai kehät, mutta myös muunlaisia haloja esiintyy riippuen jääkiteiden muodosta.
Haloilmiöistä löytyy lisätietoja Ursan verkkosivuilta.
Iltaruskossa läntinen taivas värjäytyy punaiseksi koska auringon säteillä on pitkä matka niiden kulkiessa ilmakehän läpi ennen kuin ne osuvat katsojan silmiin. Ilmassa olevat molekyylit sirottavat auringon säteitä. Sironta on sitä voimakkaampaa, mitä lyhytaaltoisempaa säteily on. Illalla auringon valosta on sironnut enin osa lyhyistä aallonpituuksista pois ja jäljelle ovat jääneet vain pitkät eli punertavat sävyt.
Jos lisäksi läntisellä taivaalla on osaksi pilvistä auringon laskiessa taivaanrantaan, osa auringon säteistä valaisee punaisella valollaan pilvien alareunaa, ja taivas näyttää koostuvan punertavista pilvistä. Kun meidän leveysasteillamme sateet tulevat usein juuri lännestä, niin voimakas iltarusko saattaa viitata siihen, että uusi sadealue on tulossa lännestä.
Auringon valossa on kaikkia spektrin värejä. Ilman ilmakehää aurinko näyttäisi vaalealta ja taivas pikimustalta. Ilmakehän molekyylit sirottavat auringon valoa siten, että sininen ja ultravioletti poikkeavat auringon säteiden suunnalta eniten, punainen vähiten. Näin sironnutta valoa nähdään kaikilla suunnilla ja siksi taivas näyttää siniseltä. Ultraviolettivalo siroaa vielä enemmän kuin tavallinen sininen. Siksi ulkona kesällä varjossakin voi ruskettua, koska hajasäteilynä saa jatkuvasti UV-säteilyä iholleen.
Korkealla vuoristossa tai lentokoneen ikkunasta tähyiltynä taivas näyttää tumman siniseltä, koska ilma korkealla on ohutta ja sinistä sirottavia ilmamolekyylejä on vähemmän kuin maanpinnalla.
Auringon noustessa tai laskiessa pilvettömällä taivaalla, se näyttää punertavalta. Tämä johtuu siitä, että auringon ollessa matalalla taivaanrannassa, joutuvat auringon säteet kulkemaan pisimmän matkan halki ilmakehän, jolloin sininen sirottuu auringon valosta pois ja jäljelle jäävät punertavat värisävyt. Ilmassa leijuvat epäpuhtaudet, savu, utu yms. aiheuttavat samanlaisen sinistä valoa hävittävän ilmiön; savun ja udun läpi aurinko näyttää punertavalta.
Kansanviisauksissa väitetään, että ukkosella viili epäonnistuu ja kermavaahto menee voiksi. Tiede ei kuitenkaan tunnusta tätä kansanperinteessä tuttua ukkosen vaikutusta. Todennäköisin selitys liittyy lämpötilaan, sillä ukkosella on usein hiostavan lämmintä ja ilman kosteus myös monesti korkea. Kermavaahdon epäonnistuminen johtunee siis siitä, että kerma on päässyt lämpenemään. Kerman rasvapisaroiden ydin on nestemäistä öljyä ja niiden pinta kiinteää voirasvaa, joka vahvistaa pisaroita. Lämmetessä pisaroiden rasva sulaa kokonaan, jolloin ne yhdistyvät rasvakasaumaksi eli voiksi.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|
|
|