Laskentajärjestelmä

Ennustustoiminnan ytimenä on kuvassa keskellä oleva tietokonejärjestelmä. Sen ei tarvitse sijaita yhdessä paikassa, vaan se voi olla myös hajautettu useampaan maahan, mikä lisää järjestelmän toimintavarmuutta.

Laskennan aluksi järjestelmään syötetään kansainvälisistä tietoverkoista saatavissa olevia havaintoja, joihin perinteisten maanpinta- ja luotausmittausten lisäksi kuuluu mereltä laivoilla ja poijuissa tehtyjä havaintoja, ja nykyään yhä enenevässä määrin säätutkista, satelliiteista ja lentokoneista saatavia mittauksia.

Alueellisen säämallijärjestelmän periaatteellinen rakenne.

Lähtötiedoiksi alueellisessa säämallissa tarvitaan myös ns. reunat, eli tieto siitä, miten sää käyttäytyy säämallin laskenta-alueen reunoilla. Ne saadaan jostain globaalista eli koko maapallon säätä laskevasta mallista. Useissa Euroopan maissa, kuten myös Ilmatieteen laitoksessa, tähän tarkoitukseen käytetään Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) globaalia IFS-mallia.

Laskennan tulokset varastoidaan ensin lähitietokantaan, josta ne jaetaan edelleen suoraan erilaisille jatkosovelluksille tai internetissä katsottaviksi. Data toimitetaan myös meteorologeille jatkokäsiteltäväksi ja jalostetussa muodossa edelleen eteenpäin toimitettavaksi. Lisäksi tuloksia varastoidaan pitkäaikaistietokantoihin esimerkiksi mallien jatkokehityksessä hyödynnettäväksi.